Kahden yön Sims3-pelaamisen jälkeen totean olevani pelaajana pasianssityyppiä: käsi käy mutta aivo ajattelee ihan muuta. Simulaatioista Sim City on ihan jees, mutta muut kuvittelupelit menevät yli ymmärrykseni.

En itse asiassa jaksa tajuta, mikä Simseissä loppujen lopuksi viehättää. Ensin leikitään paperinukeilla, kun määritellään hahmolle sukupuolta, hiusten väriä ja mallia sekä vaatetusta. Sitten leikitään nukkekotia, kun kalustetaan asuntoa, joka on mallia "vessa, vesiposti, huone".

Sitten leikitään samaa leikkä kuin mitä sukulaistädit ja naapurit aina kyselivät, kun olin penska: "Mikä sinusta tulee isona?" Määritellään jokin elämänhaave, käydään duunissa ja kursseila, korjataan välillä vessaa ja käydään syömässä jossain kuppilassa, koska omien sörsseleiden maistuminen on kiinni siitä, montako kokkauskurssia ja -kirjaa on tullut lukeneeksi.Ensimmäisen syntymäpäiväjuhlan jälkeen alkavat vihjailla, että nuoren aikuisen pitäisi perhe perustaa ja lapsia laittaa.

Helskatti, johan minä olen elänyt tuollaista elämää ihan oikeasti.

Pyöritettyäni parin päivän ajan kahden hahmon arkielämää (booooring), odotan, että ne kuolevat ja muuttuvat kummituksiksi hautuumaalle.

Sitten pelissä voisi olla jotakin viehätystä.