Mäyräkoiran suurin viehätys piilee siinä, ettei sen sielunelämästä pääse koskaan perille. Se on kuin Lumikin seitsemän kääpiötä yhdessä paketissa: näppärän kokoinen ja olemukseltaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Koska mäyräkoiran esi-isän, Deutsche Bracken tunsivat jo kuuluisat "muinaiset roomalaiset", juttuja makkarakoirasta on kiertänyt vaatimattomat tuhat vuotta. Totta joka sana ja valhetta kaikki.

Mäyräkoiran omistajan nautinnollisimpia huveja on oikoa vastaantulijoille vuosisataisia mäykkymyyttejä ja luoda uusia. Vain yksi on totta: elämä mäyräkoiran kumppanina ei koskaan ole tylsää.

Myytti 1: "Onks tää tosiaan mäyräkoira?"

Mäyräkoiria on yhdeksää eri sorttia, kolmea eri karvanlaatua (karkea, lyhyt, pitkä) ja kussakin kolmea eri kokoa (normaalikokoinen, kääpiö, kaniini). Vuonna 2012 rekisteröitiin yhteensä 1952 aloittelevaa mäyräkoiraa, ja sillä luvulla kiilattaisiin suosituimpien rotujen tilastossa kolmanneksi heti suomenajokoiran ja saksanpaimenkoiran jälkeen.

Karkeakarvaiset normaalikokoiset mäyräkoirat tunnetaan parhaiten, joten muut muunnelmat nostavat usein lenkkipolulla vastaantulevalta hämmästyksen sormen kummastuksen suuhun. Samaa sormea imeskelee kyllä mäyräkoirapennun omistajakin, sillä kasvuvaiheessa vintiö käy läpi muodonmuutoksen, josta sammakkokin olisi kateellinen.

Välillä pentu on lyhyt ja korkea, sitten eeskiverä ja takakovera metriheikki, milloin ruudullinen, milloin raidallinen. Vain mäyräkoiran pentu kykenee samanaikaisesti olemaan korviltaan kuin spanieli, keholtaan viemäriputki, takakoiviltaan broileri ja ääneltään kuin arojen hyeena. Jossakin kuuden kuukauden ikävaiheilla vesseli alkaa muistuttaa mäyräkoiraa, useimmiten tiistaisin kahdesta neljään. Kypsyminen rotumääritelmää matkivaksi ryhdikkääksi tappijalaksi vie pari, kolme vuotta.

Myytti 2: "Ovat kuulemma itsepäisiä?"

Viime aikoina palveluskoirien luonnetesteihin on ilmaantunut mäyräkoiria tarkistamaan yhtymäkohtia rotumääritelmänsä ilmauksiin "tasapainoinen, hyvähermoinen, valpas, rauhallinen ja itsevarma". Useimmiten ne poistuvat yhtä iloisina kuin tulivatkin ja vievät mennessään kelpo palveluskoiraa kuvaavat 150-200 pistettä.

Kieltämättä joukkoon mahtuu myös känkkäränkkiä ja huumorintajuttomia tosikoita, mutta vastapainona on kosolti päivänpaisteisia elämäntaiteilijoita.

Varsinainen itsepäisyys on suhteellinen käsite ja suoraan verrannollinen mäyräkoiran ihmiskumppanin jukuriuteen. Kun mäyräkoiraa tavataan niin tottelevaisuuskehissä kuin rauniotyöskentelyssäkin, jääräpäisyys on taivutettavissa hedelmälliseen yhteistyöhön.

Ihmisestä se on kiinni.

Myytti 3: "Koiramaailman filosofeja?"

Mistähän moinen myytti on oikein lähtenyt? Liekö asialla ollut kaunosielu, joka on etsinyt myönteistä ilmaisua aloilleen jämähtäneelle oikkumäykylle?

"Luova ongelmanratkaisija" on huomattavsti lähempänä totuutta varsinkin jos muistaa, että mäyräkoira osaa luoda myös niitä ongelmia.

Jos filosofilla tarkoitetaan Lumikin kääpiöistä sitä Viisasta, niin on mäyräkoirissa niitäkin. Mutta on myös täystorvia, jotka saattavat minuuttitolkulla tuijottaa silmät kierossa kuonon päälle lennätettyä makkaraviipaletta älyämättä lähettää sitä maahan ja siitä kierrätykseen.

Moiselle luonnonvastaisuudelle on tietysti löydettävissä kauniiksi selitykseksi vaikkapa mäykyn närkästys siitä, että ravintoa noin viskotaan eikä tarjota kohteliaasti. Näin olemme synnyttäneet myytin sivistyneitä ruokatapoja muka kunnioittavasta mäyräkoirasta.

Mäyräkoiran moninaisesta luonteesta voidaan tehdä vain yksi yleinen keskiarvototeamus: tosikon koiraksi siitä ei ole. Rinnakkaiselo metkumakkaran päähänpistojen kanssa vaatii sekä melkoista huumorintajua että kykyä pitää kuri kammarissa. Siksipä mäyräkoiria on sekä Tanskan kuningattarella että Iiro Viinasella.

Myytti 4: "Syöppö, syöpömpi, mäykky"?

Mäyräkoirat eivät ole sen ahneempia tai kaikkiruokaisempia kuin muutkaan koirarodut. Pulskaputken haltija vain tulkitsee mäyräkoiransa "filosofisen" katseen annoksen aneluksi ja nauttii omatkin ateriansa "maistuis varmaan sullekin"-hengessä. Ja sitten otetaan torkut sohvalla rivakan lenkin sijasta.

Totta on, että mäyräkoira kykenee vakuuttavasti uskottelemaan jokaiselle huusholliin saapuvalle olevansa nälässä pidetty ressukka. Totta on sekin, että mäyräkoira on estoton varas. Mutta yhtä lailla löytyy anorektikkoja, joita on syötettävä hopealusikalla maanitellen. Ja joukossa on tuurisyöppöjä. jotka lakkoilevat useita päiviä putkeen, ja sen jälkeen ei mikään riitä.

Myytti 5: "On se niin pieni"

On se niin väärin. Mäyräkoira ei ole pieni: Se on irlanninsusikoira, bernhardilainen ja dobermanni kuluttajaystävällisessä koossa.

Ja sillä on suuri sielu.

Myytti 6: "Eiks tää oo metsästyskoira?"

Juu, juu, metsästyskoirahan mäyräkoira on jos ihminen viitsii ja mäyräkoiraa huvittaa.

Ennen vanhaan ja ehkäpä pian taas mäyräkoiria arvostellaan näyttelyiden ryhmäkehässä ajavien koirien joukossa. Sen lisäksi että mäyräkoirat ajavat autossa ja menestyksellisesti omia asioitaan, ne jahtaavat riistaa jäniksistä kauriisiin ja hirviin.

Tuttu on juttu metsästäjästä, jonka mäyräkoiralle on pyssyporukassa aluksi naureskeltu. Ajon jälkeen ei. Naureskeltu on sillekin riistaviranomaiselle, joka on kutsunut kääpiömäyräkoiran jäljestämään auton ruhjomaa ja paikalta paennutta hirveä. Ihmiset ovat väsyneet ennemmin kuin koira.

Luolakoirien taipumuskokeissa normaalikokoinen mäyräkoira on tuttu näky, pienempiä ei paikalle lasketa. Oikeassa luonnossa mäykky pitää aisoissa pienriistakantaa kuten kettuja, mäyriä ja supeja sekä raivotauti- että kapivaaran vuoksi.

Nenä ja sisu ovat tallella niilläkin mäyräkoirilla, joita ei pyssyn kumppaniksi metsään viedä. Jos ei kuonoa muuhun käytetä niin vaikkapa lumen alle jääneen vanhan purukumin vainuamiseen. Sen esiin saaminen se vasta sisua vaatiikin.

Metsästystaustansa vuoksi mäyräkoira on väsymätön lenkkikaveri ja vaatii liikuntaa enemmän kuin haltijansa ja muut kokoisensa koirat. Vapaata juoksentelua  rajoittavat metsästyslaki ja järjestyslaki, ja mäyräkoirien kannattaa pykäliä totella, ettei vaisto lähetä jänönajoon esimerkiksi Helsingin Keskuspuistossa.

Vaistoistaan huolimatta mäyräkoira haluaa liki ja kaipaa sinnikkäästi hellyyttä. Sillä on varaa vaihtaa roolia vainioiden vainukoirasta lepotuolin lellikiksi.

Myytti 7: "Laulava lirikoira?"

Pahat kielet väittävät, ettei mäyräkoira sovi kerrostaloon, koska se ei opi sisäsiistiksi ja koska se haukkua louskuttaa päivät pitkät. Yleistys on yhtä väärä kuin uskomus siitä, että kaikki blondit ovat tyhmiä.

Myytti 8: "Lapsilta kielletty?"

Samat pahat kielet uskottelevat, ettei mäyräkoira sovi lapsiperheeseen, kun se on muka äkäinen. Höpöhöpöjuttua sekin.

Ken osaa kasvattaa lapsistansa siivoja kansalaisia, kykenee kasvattamaan mäyräkoirankin. Ja päinvastoin.

Myytti 9: "Eihän tuommoinen selkä kestä?"

Se mitä ihmismaailmassa kutsutaan välilevyn luiskahdukseksi, kulkee koirapiireissä mäyräkoirahalvauksen nimellä. Selkä kuitenkaan ei ole pidempi kuin muilla roduilla, jalat vain ovat lyhyemmät. Jalkojen lyhyyden aiheuttamaan kondrodystrofiaan liittyy välilevyjen aikainen rappeutuminen, mikä altistaa eriasteisille oireille. Rodun tasolla ongelmaa yritetään saada kuriin vapaaehtoisella selkäkuvausohjelmalla.

Rakenteellisesta rasitteestaan huolimatta mäyräkoirat ovat tulleet myös agilityyn, koirien ketteryyskilpailuihin. Menestys ei ole ollut päätähuimaavaa, mutta ainakin koirilla on hauskaa.

Perinnöllisistä sairauksista, vioista ja vitsauksista kiinnitetään eniten huomiota silmiin ja kääpiö- ja kaniinimuunnelmissa myös polvilumpioiden lupsahduksiin. Prosenttiluvut ovat kiitettävän pieniä.

Pitkälle toiselle kymmenelle elävä mäyräkoira ei ole mikään harvinaisuus. Moni potee Mao-syndroomaa eli kuolemisesta ei käytetä sanaa "kun" vaan "jos". Aikoinaan tehdyssä kuolinsyytilastossa ykkösenä ei ollut mäyräkoirahalvaus vaan auton alle jääminen.

Myytti 10: "Onko se koira ollenkaan?"

Hmmm.

Aihetodisteiden kuten koiraveron perusteella mäyräkoira olisi koira. Varsin huomattava osa yksilöistä kyllä rinnastuisi ihmiseen, ellei ihminen pidä varaansa.

Mäyräkoira tai useampi ihmisen aktiivisena kumppanina on lähempänä elämäntapaa ja mielenterveyden hoitoa kuin "lemmikkieläimen pitoa". Itsetuntemuksen ohjaajana se on parempi kuin kymmenen psykiatria.

(Teksti on julkaistu 1990-luvun jälkipuoliskolla "rotuesittelynä" Koirauutisissa. Se on siten tanakasti tekijänoikeustavaraa, ja osittainenkin lainaaminen, Facebook-jakaminen ynnä muunlainen kierrätys on kielletty)