Yökukkujasta tulee väkisinkin aamuihminen. Jo puoli kahdeksan aikaan olen jalkeilla, kun ikkunoideni alla tehdään perustuksia ties mihin asuinalueeni kaavan tiivistämishankkeeseen. Nuku nyt siinä sitten, vaikka pitkät aamu-unet ovat joutilaan luokan elämän suola.

Mitään en inhoa niin kuin sitä, että äänimerkki tuuttaa varoitusta ja sitten paukkuu niin, että ikkunat helisevät ja soffa pomppaa sentin ilmaan.

Puolilta päivin pitävät lounastaukoa. Ei kolise eikä pauku. Mutta silloin aloittaa toinen inhokkini: tämä paikallistamaton naapuri, jolla on ikuisuusprojektina kylppärinsä remontointi. Pora laulaa ainakin siihen asti, kunnes raksamiehet tulevat takaisin paukuttelemaan. Ja sitten taas heti kohta kun raksamiesten virka-aika päättyy.

Onneksi kauhukvartetti ei kuulu paukunpelkoisiin koiriin. Sen sijaan ne toimivat metelissä kuulokoirina, ja ilmoittavat, milloin takin taskuun jäänyt kännykkä soittelee.