Taas on ollut isomummu-Nuudelilla ja isotäti-Maijalla tuoksuviikot ja taas olen ollut akkoja paossa isoeno-Nuutin luona. Sillä välin Pohojanmaalla minusta on tehty isoveli.

Tämä on minun puolipikkusisareni Tytteli eli Tyty, joka ei ehkä ole koira ollenkaan vaan kissa, koska se tykkää kalasta.

Tämä taas on puolipikkuveljeni Taskumatti eli Aatu, ei sekään ehkä koira ollenkaan, koska Narunjatkeen mukaan siitä lähtee samanlainen ääni kuin lokkiparvesta Kauppatorilla.

Kalan rakastamisesta ja lokkiparven äänistä en tiedä, mutta hajun jo tunnen, koska Narunjatke toi sen tullessaan käytyään lällyttämässä näitä riiviöitä siellä Pohojanmaalla. Parin viikon kuluttua se menee taas ja tuo tullessaan Aatun, josta tulee urbaani citykoira. Minun valvonnassani tietenkin, kun ensimmäisinä viikkoina tenava on meillä aina jokusen päivän viikosta. Ja minun pitää osata käyttäytyä vaikka se tekisi minulle kuten Elli-mutsille:

Rankkoja aikoja tiedossa siis.

Yst.terv.
(S)epeli, isoveli