Tietsikkalaseista katosi pienen pieni ruuvi. Linssi putosi syliin. Niinpä siis suunta stadiin remonttia varten. Hinnaksi tuli liki sata euroa. Ruuvi ja remontti eivät kuitenkaan maksaneet mitään.
Aleksille on ilmaantunut MacPeople Store. Ei sen ohi voi mennä. Sisään on työnnyttävä vaikka vain kuolaamaan.
Mutta eihän se koskaan pelkkään kuolaamiseen jää...
Mukaan tarttui alumiininen tällinki Foonille. Kyllä sen nyt kelpaa latautua omassa pikku kehdossaan.
Mukaan tarttui myös jotain, jonkalaisen olen aina halunnut – tietämättä itse asiassa, mitä sillä tekisin. Kuka sitä nyt kynää tarvitsisi, kun hiirikin on keksitty. Mutta silti. Aina minä jotakin tarvetta piirtopöydälle löydän.
Aikanaan ruotsinmaikkani teki kokeiden palautuksista vallan viihdyttäviä siteeratessaan papereista löytyneitä hassuja suomennoksia.
"I slottet fanns också den första tidsinställda bomben." -> Linnassa oli ensimmäinen ajanmukainen käymälä. "Slottsfrun antecknade noga de gånger hon tvättade sig."-> Linnanrouva piiloutui tarkoin niinä kertoina, kun hänen piti peseytyä.
Elämän varrella olen kerran jos toisenkin miettinyt, mahtoiko noita hassutuksia todella olla papereissa, vai keksikö maikka niitä talkshownsa piristeeksi. Mene tiedä, mutta toki näitä hupsutuksia löytyy elävästä elämästä.
Ruotsin SVT1 lähettää tänään klo 17.00 ties kuinka monennen kerran ruotsalaisen komediaklassikon Att angöra en brygga, jolle suomalainen Elonettietää käännösnimeksi kammotuksen Tehdäänpä silta. Leffassa ei ole sillasta tietoakaan vaan kyse on siitä, että saarella vietettäviin juhliin saapuva vene ei oikein osaa suunnata laituria kohti eikä siltä siis suju manööveri "laskea laituriin".
Leffan käännösnimen on tietenkin poiminut palstoilleen tanskalaiskustanteinen tv-lehti, joka itsepintaisesti tarjoilee ulkomaisten kanavien ohjelmatiedot suomennettuina. Siitä seuraa, että ohjelmatietojen seuraaminen lehdestä ja elektronisesta ohjelmaoppaasta on yhtä helvettiä.
Sen lisäksi joukossa on sellaisia käännöskukkasia, joista on pääteltävissä, että suomentaja ei ole perillä sen enempää ohjelmista kuin kielen sanonnoista ja sanaleikeistäkään. Olen jo muutaman sesongin verran saanut verensyöksyn, kun ohjelma Så ska det låta on itsepintaisesti suomennettu muotoon Tältä se kuulostaa piittaamatta siitä, että sanontaa yleisesti käytetään ajatukselle "niin sitä pitää" ja otsikossa leikitellään sekä tuolla ajatuksella että ruotsin kielessä biisiä vastaavalla sanalla låt. Sanaleikkiä kunnioittaen ja vähemmällä vaivalla suomentaja pääsisi, kun antaisi ruotsinkielisen otsikon olla sillänsä ja laittaisi pilkun perään selvityksen "ruotsalaisten Bumtsibum".
Kiukustumistani lisää tietysti se, että lehti ilmeisesti pitää tv-katsojia täysinä ääliöinä, jotka katsovat ulkomaisia ohjelmia vaikka eivät muka osaa kyseisiä kieliä. Täytyyhän tolloille suomentaa. Niille samaisille tolloille pitää myös joka arkipäivä – kaikkien näiden vuosien perästäkin – kertoa, että Salatut elämät on kotimainen draamasarja.
Yksi asia Narunjatkeesta on sanottava: se pitää minkä uhkaa. Tötterökin on taas tuossa lattialla ja siellä on jonkin elukkavainaan varpaat, joita mun ja Mutsin pitäisi raahata torvesta pihalle. Kyllä minä karkin perään voin tötteröön mennä, mutta varpaista en hirveästi välitä.
Ei minun näistä torvikoira-asioista kuitenkaan pitänyt rupatella vaan siitä Narunjatkeen uhkauksesta, että näytelmiin mennään ulkomaille. Torstaina se kärräsi isomummun ja isotädin Varamammalle ja pakkaili sitten kaikenlaista tavaraa ja häkkiä. Yölläkin kesken unien säntäsi laittamaan kassiin jotakin.
Seuraavana aamuna saatiin Mutsin kanssa koppikomennus. Koppi kärrättiin bussiin ja bussi liikennevälineeseen nimeltä laiva. Siellä meitä oli bussissa parikymmentä koiraa, eikä meitä oikeanrotuisia ollut kuin puoli tusinaa. Ja kaikki kaksijalkaiset katosivat jonnekin.
Kun kaksijalkaiset ilmestyivät takaisin, ajettiin sillä bussilla ikuisuuden. Välillä käytiin piss-neksillä ja taas jatkettiin. Kaikki vain siksi, että Mutsille piti muka hakea jotain valkoista lättyä joltain Riikalta jostain Latviasta. Minulle ei mitään oltu hakemassa, olin mukana seurana ja harjoituksen vuoksi. Hupilaisena.
Lopulta päädyttiin paikkaan, jonka tunnistin näytelmäksi. Tein kaikki temput, joita on tavantakaa harjoiteltu ja sain Narunjatkeen suureksi hämmästykseksi yhden lätyn. Sen häntä oli valkoinen, sisus punainen. Joku Sertti se oli, mutta ei semmoinen, jota saa naapurikaupasta ja jota voi syödä.
Lätty mikä lätty, koska Mutsi ei saanut yhtään mitään. Vain vaalenpunaisen paperilapun, jonka luettuaan Narunjatke totesi, että seisomistreenit alkavat heti kun kotiin päästään. Enkös minä tällaista jo ennustanutkin. "Lahjattomat harjoittelee." Hah!
Seuraavana päivänä tultiin uudestaan näytelmiin. Rutiinilla hoitelin jutut, vaikka olin muka vain harjoittelemassa, ja nyt sainkin sitten kaksi lättyä. Toisen punaisen valkoisella pyrstöllä, toisen valkoisen valkoisella hännällä. Jokin mitalikin annettiin. Sitäkään ei voinut syödä.
Mutsi oli vähän sisuuntunut ja kävi tekemässä omat rundinsa. Ajattelin, että tyhjän saa rundaamattakin, mutta niin se vain tuli polleana takaisin samanlaisten lättyjen ja mitalin kanssa. Kai siellä kehässä oli sitten se Riika, kun kerran Mutsi sai mitä Narunjatke toivoi.
Ajattelin, että nyt sitten voisi lähteä kotiinkin, kun kerran johdin reissun lättykisaa, mutta vielä mitä. Narunjatke heivasi minut ihan ventovieraalle kaksijalkaiselle, jota mun piti taluttaa edestakaisin ja ympäri yhtä isoa kehää ja vielä toistakin. Mutsi tuli parin mäyräkoiran päässä perässä, mutta äkkiä se häädettiin Narunjatkeen kanssa katsomon puolelle. Kun ei kerran osaa seistä niin ei osaa.
Meikäpojalle sen sijaan annettiin vielä yksi lätty ja paljon karkkia. Narunjatke sanoi, että niin tuli hupilainen puskasta yllätykseen.
Kahden yön Sims3-pelaamisen jälkeen totean olevani pelaajana pasianssityyppiä: käsi käy mutta aivo ajattelee ihan muuta. Simulaatioista Sim City on ihan jees, mutta muut kuvittelupelit menevät yli ymmärrykseni.
En itse asiassa jaksa tajuta, mikä Simseissä loppujen lopuksi viehättää. Ensin leikitään paperinukeilla, kun määritellään hahmolle sukupuolta, hiusten väriä ja mallia sekä vaatetusta. Sitten leikitään nukkekotia, kun kalustetaan asuntoa, joka on mallia "vessa, vesiposti, huone".
Sitten leikitään samaa leikkä kuin mitä sukulaistädit ja naapurit aina kyselivät, kun olin penska: "Mikä sinusta tulee isona?" Määritellään jokin elämänhaave, käydään duunissa ja kursseila, korjataan välillä vessaa ja käydään syömässä jossain kuppilassa, koska omien sörsseleiden maistuminen on kiinni siitä, montako kokkauskurssia ja -kirjaa on tullut lukeneeksi.Ensimmäisen syntymäpäiväjuhlan jälkeen alkavat vihjailla, että nuoren aikuisen pitäisi perhe perustaa ja lapsia laittaa.
Helskatti, johan minä olen elänyt tuollaista elämää ihan oikeasti.
Pyöritettyäni parin päivän ajan kahden hahmon arkielämää (booooring), odotan, että ne kuolevat ja muuttuvat kummituksiksi hautuumaalle.
Narunjatke taas heilui kännykkänsä kanssa. Väitti, että pitää kuvata, kun saa samaan kuvaan neljä polvea. Minusta kuvassa on kahdeksan polvea, mutta en käy kinaamaan, kun en tiedä mikä polvi on se sukupolvi, josta Narunjatke hössöttää.
Kuitenkin: Vasemmalla on isomummu-Nuudeli (1. polvi), isotäti-Maija (2. polvi), isoäijä-minä (4. polvi) ja Mutsi (3. polvi).
Ja Narunjatke ei sitten sanonut "Katse vasempaan päin", vaan me vahditaan pihalla pörräävää autoa.
Satuin katsomaan torstain A-talkin, missä keskusteltiin norpan suojelemisesta. Rintamalinjat ovat tutut niistä "keskusteluista", joita käydään koirien perinnöllisten vikojen ja sairauksien kitkemiseksi.
Ne, jotka ajavat ensisijaisesti ihmisen etua, uskovat hurskaasti vapaehtoisuuteen. Ne, jotka ovat ensisijaisesti eläimen puolella, eivät näe muuta mahdollisuutta kuin pakkotoimet.
Koirapuolella on sitten vielä niitä ns. itsenäisiä "ajattelijoita", jotka uskovat kaikkien ongelmien katoavan vaikenemalla ja valehtelemalla. Vähän niin kuin verkkoon joutunut kuutti: irroitetaan ja viskataan menemään eikä kukaan saa tietää, mihin se kuoli.
Vaikka elämäni silmukat ovat enempi nurin kuin oikein, tämä ei ole neuleblogi. Sen sijaan tarjolla voi olla satunnaista ajattelua ja yleistä hanttiinpanoa. Perversio sekin.
