Assosiaatiot tulevat joskus sangen kummallisista virikkeistä ja kulkevat hoopoja polkuja. Alkaa huolestuttaa, kun YLEn joulukalenteri ja aivoverenvuodon saanut amerikkalainen senaattori johtavat rippikoulumuisteluksiin. Näin se meni:

Senaattori osui silmiin uutisista. Jos demokraattinen senaattori ei enää kykene töihin, seuraajan nimeää kyseisen valtiomiehen kotivaltion republikaaninen kuvernööri. Eli amerikkalainen demokratia pissii taas jaloilleen. Pissimisestä aivokoppa rimmasi tisseihin, jotka ovat jenkeille ilmeisen paha trauma eli koko porukka on moraaliltaan juuttunut jonnekin 1960-luvulle. Assosiaation avainsanat: moraali ja 1960-luku.

YLEn joulukalenterissa häärää täti-ihminen, joka väistämättä muistuttaa rippikoululehtoriani. Palaamme siis 1960-luvulle, jolloin kyseinen lehtoritäti moraaleineen ilmaantui muutamaksi kuukaudeksi elämääni. Hänkin oli saanut aivoverenvuoden mutta toipunut ja parinkymmenen tytön rippikoulu oli hänen ensimmäinen projektinsa toipilasajan jälkeen.

Mieluiten olisin laistanut koko rippikoulun, mutta suvun painostuksen edessä oli taivuttava. Kaltaisiani vastarannan kiiskiä oli pari muutakin, ja olimme porukan vanhimmat. Ja kapinallisimmat.

Lehtoritädillä oli selviä vaikeuksia hippi-ideologian kärkkäästi omaksuneiden kapinallisten lampaidensa kanssa, mutta seinää vasten ahdisteltuna hänellä oli valmis pakotie: päänsärky. Kymmenestä käskystä hän loikkasi jomotuksen avulla yli sekä huorintekemisen että toisen aviopuolison himoitsemisen.  Niinpä saimme talvi-illan rippikoulusessiot loppumaan varsin lyhyeen nostamalla esiin näitä moraalikysymyksiä.

"Voiko poikia suudella?"
"Voi jos on ihan pakko, mutta soisin, että te, rakkaat tytöt, jättäisitte ensisuudelman Sille Oikealle."
"No mistäs sen tietää, onko poika Se Oikea, jos ei sitä pussaa?"
"Jospa minä vastaan tuohon ensi kerralla, nyt särkee niin kovasti päätä, että päätämmekin tältä illalta tähän."