Nyt on pakko ruveta uskomaan, että kun Narunjatke sanoo jotakin lupaukselta kuulostavaa, niin aika tosissaan se on. Saisi vaan välttää kiertoilmauksia ja sanoa suoraan.

Allkuviikosta ennen Tutkintoa Narunjatke alkoi horista, että mulle tulee kylään semmonen Teletappien ystävällinen ja avulias pölynimuri, jonka kanssa mä saisin olla sillä lailla.

Täh? On meillä kaksikin pölynimuria, mutta ne suckaa niin kybällä, ettei tulisi mieleenkään mennä lähelle saatikka sillä lailla. Televehkeitäkin on vaikka kuinka monta, tapilla ja ilman, eikä niistä mitään iloa koiranpojalle ole.

No torstaina se "imuri" sitten tuli ja ilman tappeja. Selvästi mäyräkoira, tyttö, nätti ja tuoksui tosi ihanalle. Minähän painoin charminappia, mutta ei tämä Nuu-Nuu niin vaan ollut vietävissä. Murisi ja hammasta näytti. Kyllä minä yritin, rauhallisen määrätietoisesti ja ihan herrasmiesmäisesti, mutta ei siitä mitään tullut. Likka lähti matkoihinsa niine hyvineen ja ajattelin jo, että isoeno-Nuutin jutut on olleet puhdasta puppua ja ylimainostusta.

Vaan jo seuraavana päivänä tyttö oli takaisin, ja kun edelleen yrmyili, niin lähdin sen luokse, jos vaikka tutummassa ympäristössä ymmärtäisi, mistä on kyse.

Voi pojat! Olihan varsinainen ilotalo! Tyttöjä oli kolme lisää ja nuorimmainen oli sitä mieltä, ettei maailmassa ole mitään niin ihanaa kuin meikäpoika. Mutta nuo leidit eivät tuoksuneet ollenkaan niin kuin Nuu-Nuu ja ne laitettiinkin oven taakse. Meille annettiin rauha residenssin ruokasalissa. Jäin vielä yöksikin ja kotiuduin vasta myöhään iltapäivällä.

En mene yksityiskohtiin, kun sellainen ei herrasmiehelle sovi. Sanotaan vain, että homma hoidettu.

Neljä kertaa.

Yst.terv.
(S)epeli, tosimies