Elämän mittaan on tullut koulittua aikuiseksi koirakumppaniksi alun toistakymmentä pentua. Jokaisen kanssa samat kuviot sisäsiisteydestä hampaiden oikeaan käyttöön ja äänenannon rajoitukseen. Kun koiria on huushollissa lähes aina ollut enemmän kuin yksi, koulimisapua on saanut lauman muilta jäseniltä.

(S)epelin apukouluttaja on jälkipalvelus-Maija. Pennun ollessa valveilla Maija pitää sen niin tarkasti paini- ja leikkipuuhassa, ettei pahantekoon ennätä. Päiväuniaan tenava nukkuu mieluiten sylissä, vaikka viidellä mutkalla Maijan ja Nuudelin päällä sopii myös myös oikein hyvin. Mutta yöpuulle meno on ensin yhtä kitinää, ja aamunsa (S)epeli aloittaa vähän turhankin aikaisin ja tarmokkaan äänekkäästi.

Päivärytmiä sekoittaa vielä viikon verran kahden hoidossa olevan kasvatin läsnäolo niin, että elämä tuntuu olevan yhtä ulkona juoksemista milloin minkäkinlaisella kokoonpanolla. (S)epelin sisäsiisteyskasvatus on saanut Pohjanmaalla niin hyvän alun, että yhtään vahinkoa ei ole herralle vielä sattunut. Asiointikehotus toimii ulkona erinomaisesti, ja sanomalehtiä tuhraantuu vain aamusella, kun Narunjatke ei saa verkkareita ylleen riittävän nopeasti.

(S)epelin pentutyypillinen tapa ottaa suuhun kaikki mitä lattialta löytyy siisteyskasvattaa myös Narunjatketta. Kerran päivässä nihkeä moppi huitelee pitkin nurkkia, koska se on helpompaa kuin poimia villakoiria (S)epelin kidasta.

Yksi kolmekuukautinen penska reserviläisen joutilaisuudessa on järjellä ajateltuna helpompi tapaus kuin etätyöt + aikuinen lauma + kopallinen pentuja. Sen verran on joutilaisuusvuosi kuitenkin arkirutiineja muuttanut, että tuntuu kuin ei ennättäisi muuta kuin paapoa tätä yhtä.

No, onpahan struktuuria.