"Älä osta paperitonta pentua." "Älä tue pentutehtailua." "Älä osta pentua huoltoaseman pihalla takakontista." "Älä osta koiraa säälistä." Älä sitä ja älä tätä, mutta sulovileenit ostavat, koska halvalla saavat. Koiran papereilla ei kuulemma mitään tee, ja rekisterikirjakasvattajat keksivät näitä "älä"-juttuja vain pelätessään omien ylihinnoiteltujen pentujensa myyntivaikeuksia.

Prepaid-puhelimillaan ja väliaikaisissa tiloissa kyseenalaisia pentujansa kauppaavien vastapainona rekisterikirjakasvattajat perustelevat oman kauppatavaransa hintaa jalostustyönsä vastuullisuudella, jalostusyksilöidensä testauksilla ja tutkimuksilla, rotujärjestöjensä suositusten mukaisella kasvatuksella ja papereiden paikkansapitävyydellä. Ollaan kunniallisia ja rehellisiä ja ajatellaan vain koiran parasta. 

Kummallakaan kantilla ei voi yleistää. Kaikki paperittomien pentujen myyjät eivät ole hoonoa soomea puhuvia, ylimalkaisuuksia latelevia huijareita. Rekisterikirjakasvattajien joukossa on toki niitäkin, jotka jättävät jotain kertomatta, eivät suostu osoittamaan vilpittömiä aikeitaan allekirjoittamalla Kennelliiton kasvattajasitoumusta ja ohjaisivat mieluusti rotujärjestöään suuntaan, jossa kasvattajan eli ihmisen hyöty on tärkeämpi kuin koirien ja koko rodun etu. 

Ihmisen hyödyn maksimoimiseksi joukko rekisterikasvattajia rodussa kuin rodussa olisi valmis luopumaan kaikista mahdollisista jalostusrajoituksista - etenkin kalliista terveystutkimuksista. Heillä on yleviä vaatimuksia tiedonkulun kaikkinaisesta avoimuudesta samalla, kun kuitenkin he haluavat jemmata joukon jo tehtyjä terveystuloksia ja jalostusrajoitusten poistolla tuntuvasti kaventaisivat uusien tietojen syntyä. Heidän mukaansa roduissa yleisesti esiintyviä perinnöllisiä vikoja ei pidä tunnustaa eikä julkikuuluttaa, koska se luo pennunostajille kuvaa sairaasta rodusta ja vaikeuttaa siten pentujen myyntiä. (Hups! Ks. ensimmäinen kappale.)

Puoli vuosisataa koiria harrastaneena olen vakuuttunut siitä, että talutushihna vakavasti vaurioittaa johdonmukaista ajattelua. Viime kuukausina olen joutunut myös pohtimaan, mikä on pahempi valhe: sekö, että paperittoman pennun kaupustelija pettää yksittäistä ostajaa vai sekö, että osa rekisterikirjakasvattajista pyrkii pettämään kokonaisen rodun.