Blogitapaamisesta raportoinut Sun äitis kertoopi, että kokousväki kaipaili uusia siivoukseen keskittyviä blogeja. Sanat "siivous" ja "keskittyminen" eivät voi ilmetä samassa lauseessa, jos sanoja/ajattelija on edes jotenkin järjissään. No, kyse oli blogitapaamisesta.

Minä olen keskittynyt siivouksen ajattelemiseen helmikuusta lähtien. Yleispätevänä ohjeena olen noudattanut siivousraivohullun äitini näkemystä, että kun pinnat ovat kasattomat, yleisvaikutelma on jo auttavan siisti. Keittiön ruokapöytä on kuitenkin exkludeerattu tästä toiminnasta, koska sillä lojuville erilaisille papereille pitäisi ensin keksiä jokin paikka.

Olen myös noudattanut aikanaan partioliikkeen vartionjohtajille annettua "tipoittain, ei kipoittain"-opastusohjetta ja puhdistanut selvästi rajattuja pieniä alueita. Yhtenä päivänä rajasin alueen eteiseen avautuviin oviin, ja pyyhin ne. Toisena päivänä vuorossa oli kylpyhuoneen avohyllykkö, jonka saattoi siistiä pytyltä nousematta. Kahta ylintä hyllyä lukuuunottamatta.

Tipoittain siivoamalla tuntee tehneensä jotakin hyödyllistä lähes joka päivä. Metodiin voi yhdistää motiivin "muuten en löydä mitään" eli eilen siivosin eteisen hattuhyllyn, koska yksi koiranremmi oli kadoksissa. Koirat olivat kiitollisia, koska saivat leluikseen joukon parittomia risaisia hansikkaita.

Jäädessäni joutilaaksi puoli vuotta sitten päätin, että jonakin päivänä osaan käyttää ikkunanpesussa lastaa. Sillä tavalla taitavasti, ettei jää raitoja eikä muita klähmyjä. Siivousvinkkejä etsiessäni olen myös asettanut tavoitteeksi, että jonakin päivänä lorotan 0,75 litraa aitoa cocacolaa vessanpönttöön nähdäkseni omin silmin, onko aineella sellaista pinttymiä puhdistavaa tehoa kuin väitetään.

Tämän päivän siivoustesti on ruokasoodan ja etikan yhteisvaikutuksen kokeilu tiskialtaan hitaasti vetävään putkistoon. Raportoin tehosta, jos sellaista ilmenee.