Kyllä minulla jokin ruuvi on nyrjähtänyt, kun iloitsen pikkulapsen lailla tietokantaohjelmani uudesta versiosta. Vähän on samanlainen olo kuin silloin kakarana purkaessani herätyskelloa osiin nähdäkseni miten se toimii. Sen jälkeen se ei sitten enää toiminutkaan, mutta osien palauttaminen paikoilleen oli hauskaa puuhaa sekin.

Osien kokoamista tuotti ystävien lahja tuotapikaa seitsemättäkymmenettä käyvälle seniorille, joka on aikaa sitten antanut yleiskoneensa ja sauvasekoittimensa ennakkoperintönä Jälkikasvulle. Liikkuvia osia oli lahjavempeleessä sen verran, että niiden logiikkaa varten oli tutkittava käyttöohjetta kerran jos toisenkin. Ennen kuin yhtään juuresta on vehkeellä silputtu tai soossia sekoitettu, suunnatonta mielihyvää ehti jo tuottaa havainto, että palaset naksahtivat paikoilleen. Aivokopassa siis.

Tuskin maltan odottaa, että pääsen painamaan sekoittimen turbo-nappia.