Mitä yhteistä on juorulehdellä ja euroviisuilla?
Hurskastelu ja itsepetos.
Tässä maassa on toistakymmentä vuotta ilmestynyt juorulehti, jota
kukaan ei lue kuin parturissa, mutta silti sillä on yli 200 000:n
levikki ja 3-4 kertaa tuo määrä lukijoita. Meillä täytyy siis olla
maailman suurin parturitiheys, parhaiten leikatut hiukset ja
erinomainen kyky itsepetokseen.
Yli 30 vuotta tässä maassa on joko pitänyt vaieta siitä, että on
euroviisufani, tai ainakin ymmärtää hävetä moista heikkoutta.
Viisulähetyksiä ei kukaan tunnusta katsovansa, mutta Finnpanelin
mittarit raksuttavat silti juorulehden lukijamäärää vastaavia tuloksia.
Katsojia napsahtaa yhtäkkiä miljoona lisää, kun luvassa on jotakin
muuta kuin itsetuntoa kalvava jumbosija ja nolla pistettä.
Yhdessä yössä kansakunta loukkaantuu verisesti viisuvoittajaansa
kohdistetuista satanismisyytöksistä, mutta ei havaitse polvistuneensa
harjoittamaan hartautta uuden epäjumalansa eteen. On aivan sama, onko
epäjumalalla saatanan tai ihmisen kasvot – niitä ei kuitenkaan saa
paljastaa.
Etenkin jos epäjumala pyytää kauniisti.
Kauniisti? Hmmm. Mr. Lordi osoitti Ateenassa aivan loistavaa taitoa
käsitellä mediaa. Niinpä en usko hetkeäkään, että pyyntö olla
julkaisematta siviilinaamoja oli todella vilpitön. Kyllä Lordin
mediankäsittelytaidolla on täytynyt tajuta, että pyyntö on samanlainen
kuin nappi, jossa lukee "älä paina tästä". Joku painaa kuitenkin,
fanit pillastuvat, ja millään ei myydä levyjä niin hyvin kuin
sympatialla.
Uuden uskonnon juhlajumalanpalvelukseen en aio osallistua, en edes
television välityksellä. Enkä osta tunnushymniäkään. Fanaattinen
fundamentalismi ei kuulu euroviisuihin.
perjantai, 26. toukokuu 2006
Kommentit