Mitä yhteistä on juorulehdellä ja euroviisuilla?

Hurskastelu ja itsepetos.

Tässä maassa on toistakymmentä vuotta ilmestynyt juorulehti, jota kukaan ei lue kuin parturissa, mutta silti sillä on yli 200 000:n levikki ja 3-4 kertaa tuo määrä lukijoita. Meillä täytyy siis olla maailman suurin parturitiheys, parhaiten leikatut hiukset ja erinomainen kyky itsepetokseen.

Yli 30 vuotta tässä maassa on joko pitänyt vaieta siitä, että on euroviisufani, tai ainakin ymmärtää hävetä moista heikkoutta.  Viisulähetyksiä ei kukaan tunnusta katsovansa, mutta Finnpanelin mittarit raksuttavat silti juorulehden lukijamäärää vastaavia tuloksia. Katsojia napsahtaa yhtäkkiä miljoona lisää, kun luvassa on jotakin muuta kuin itsetuntoa kalvava jumbosija ja nolla pistettä.

Yhdessä yössä kansakunta loukkaantuu verisesti viisuvoittajaansa kohdistetuista satanismisyytöksistä, mutta ei havaitse polvistuneensa harjoittamaan hartautta uuden epäjumalansa eteen. On aivan sama, onko epäjumalalla saatanan tai ihmisen kasvot – niitä ei kuitenkaan saa paljastaa.

Etenkin jos epäjumala pyytää kauniisti.

Kauniisti? Hmmm. Mr. Lordi osoitti Ateenassa aivan loistavaa taitoa käsitellä mediaa. Niinpä en usko hetkeäkään, että pyyntö olla julkaisematta siviilinaamoja oli todella vilpitön. Kyllä Lordin mediankäsittelytaidolla on täytynyt tajuta, että pyyntö on samanlainen kuin nappi, jossa lukee "älä paina tästä".  Joku painaa kuitenkin, fanit pillastuvat, ja millään ei myydä levyjä niin hyvin kuin sympatialla.

Uuden uskonnon juhlajumalanpalvelukseen en aio osallistua, en edes television välityksellä. Enkä osta tunnushymniäkään. Fanaattinen fundamentalismi ei kuulu euroviisuihin.