Tallinnan patsasmekkalaa ja sen laajentumista diplomaatteihin
kohdistuneisiin hyökkäyksiin ei joutilaan reserviläisen aivoherneellä
pysty käsittämään. Missä nämä mekkalat olivat silloin 1990-luvun
alussa, kun Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin patsaita kaadettiin ja
romutettiin oikein urakalla?
Vieläkö muistatte, mitä tapahtui Suomessa, kun patsaiden kaatovimma
riehui Baltiassa ja entisessä Neuvostoliitossa? Aleksis Kiven päivänä
1991 kolme opiskelijaa tervasi ja höyhensi Mailman rauha
-patsaan. Ilman että itänaapuri ryhtyi riekkumaan tai vetoamaan YK:hon.
Yksi tervaajista toimi sittemmin pääministeri Paavo Lipposen
erityisavustajana ja on nyttemmin YLEn toimitusjohtaja. Just niin:
Mikael Jungner.
Saisinko verensyöksyn ja lähtisinkö mieltä
osoittamaan, jos kaupunkisuunnittelijat päättäisivät siirtää vaikkapa
Mannerheimin ratsastajapatsaan jonnekin? No en – sietäisi siirtääkin,
kun Kiasman tultua patsas ei enää pääse oikeuksiinsa. Mihin sen sitten
laittaisi onkin hankalampi mietittävä.
Tiesittekö muuten, montako ulkoveistosta, ympäristötaiteen teosta ja historiallista muistomerkkiä Helsingissä on? Taidemuseon sivusto kertoo ja näyttää.
perjantai, 4. toukokuu 2007
Kommentit