Tallinnan patsasmekkalaa ja sen laajentumista diplomaatteihin kohdistuneisiin hyökkäyksiin ei joutilaan reserviläisen aivoherneellä pysty käsittämään. Missä nämä mekkalat olivat silloin 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin patsaita kaadettiin ja romutettiin oikein urakalla?

Vieläkö muistatte, mitä tapahtui Suomessa, kun patsaiden kaatovimma riehui Baltiassa ja entisessä Neuvostoliitossa? Aleksis Kiven päivänä 1991 kolme opiskelijaa tervasi ja höyhensi Mailman rauha -patsaan. Ilman että itänaapuri ryhtyi riekkumaan tai vetoamaan YK:hon. Yksi tervaajista toimi sittemmin pääministeri Paavo Lipposen erityisavustajana ja on nyttemmin YLEn toimitusjohtaja. Just niin: Mikael Jungner.

Saisinko verensyöksyn ja lähtisinkö mieltä osoittamaan, jos kaupunkisuunnittelijat päättäisivät siirtää vaikkapa Mannerheimin ratsastajapatsaan jonnekin? No en – sietäisi siirtääkin, kun Kiasman tultua patsas ei enää pääse oikeuksiinsa. Mihin sen sitten laittaisi onkin hankalampi mietittävä.

Tiesittekö muuten, montako ulkoveistosta, ympäristötaiteen teosta ja historiallista muistomerkkiä Helsingissä on? Taidemuseon sivusto kertoo ja näyttää.