Ystäväni PS#1 (Pahantapainen Seniorikansalainen numero 1 – mistä
voinette päätellä että seurapiiriini kuuluu enemmänkin tämän ihmislajin
edustajia) on keväästä asti ollut terrorismin kourissa. Kesä oli
hiljaista, mutta kun koulu alkoi, alkoi sabotaasikin. Uudella innolla.
Näin se meni:
PS#1 asuttaa pienkerrostaloa, jonka luvattoman ihana iso parveke toisen
kerroksen korkeudella ulottuu melkein jalkakäytävän yli. Residenssin
pääsisäänkäynti on puolestaan talon toisella puolella – eikä
missään keskiluokkaisessa rappukäytävässä, vaan ovelle noustaan kuin
luhtiin suoraan maankamaralta portaita pitkin.
Sabotööriporukan muodosti poikajoukko, ikää kahdella numerolla
ilmaistavissa mutta ei äänenmurrokseen asti. Koulusta tullessaan he
pommittivat parveketta kivillä ja männynkävyillä nauraa räkättäen. Kova
paikka mm. kahdelle sivistyneelle makkarakoiralle, joita olisi
kamalasti haukututtanut, mutta sivistyksensä vuoksi eivät sitä
kuitenkaan tehneet.
Voimansa tunnossa poikajoukko keksi
kiertää myös residenssin paraatiovelle sinne luhtiportaiden päähän
potkimaan kyseistä kulkuaukon tuketta, piirtelemään seiniin ja
heittelemään oveen täysiä mehutetroja. Edelleen kova paikka aiemmin
mainitulle sivistyneelle nakkiparille.
Koska PS1 on
muinaisella 1950-luvulla kasvatettu kuriin ja herratieskenenkä
nuhteeseen eikä hän olisi Pahantapainen Seniorikansalainen ilman
asiaankuuluvaa Pahaa Sisua, sabotööriporukan päivät olivat
satavarmuudella luetut. Kyse oli vain keinoista ja ajankohdasta.
Mellakkapoliisi ei halunnut ryhtyä toimiin ilman Todisteita. Jos ei nyt
ihan sormenjälkiä niin valokuvia ainakin. Olihan niitä, mutta
yhden 12-vuotiaan hupparin selkä on samannäköinen kuin miljoonan
muunkin. Ja milläs sen todistat, ettei PS#1 ihan itse ollut
sotkenut ovenpieltään.
PISA-tutkimuksinkin on todistettu, että Suomessa on maailman paras
koulu. Koulujen kanslistit eivät välttämättä osaa muuta kuin uskotella,
että "ei meidän koulussa ole tummapintaisia maahanmuuttaja-sabotöörejä",
mutta rehtoreissa on vielä Miehiä. Yhden epävarman johtolangan
perusteella Viisikosta löytyi jälki ja mahdollisesti puhumaan valmis
syväkurkku. Niinpä 13. päivä syyskuuta oli porukalle todella epäonninen.
Ajatelkaa nyt: heti aamuvarhaisella oli tallusteltava Reksin
valvonnassa sabotaasin uhrin paraatiovelle pyytämään anteeksi. Vielä
kynnyksellä syyttelivät toisiaan, mutta anteeksi pyysivät ja
saivat, kättä piti antaa Uhrille ja katsoa silmiin. Koirat olivat
komennon saatuaan sivistyneesti poistuneet takaoikealle – niiden
hännänheilutukset ja kaatumiset rapsutuksia pyytämään eivät olisi
sopineet dramaturgiaan.
Mahtoiko maailma menettää tulevia
terroristeja vai kylvettiinkö nöyryytyksellä uusia siemeniä? PS#1 ei
tiedä. Itse asiasta kuultuna antoi vain tämän kommentin:
"Että oli hyvän näköinen mies se rehtori. Niin luja kädenpuristuskin."
keskiviikko, 13. syyskuu 2006
Kommentit