Ystäväni PS#1 (Pahantapainen Seniorikansalainen numero 1 – mistä voinette päätellä että seurapiiriini kuuluu enemmänkin tämän ihmislajin edustajia) on keväästä asti ollut terrorismin kourissa. Kesä oli hiljaista, mutta kun koulu alkoi, alkoi sabotaasikin. Uudella innolla.

Näin se meni:

PS#1 asuttaa pienkerrostaloa, jonka luvattoman ihana iso parveke toisen kerroksen korkeudella ulottuu melkein jalkakäytävän yli. Residenssin pääsisäänkäynti on puolestaan talon toisella puolella –  eikä missään keskiluokkaisessa rappukäytävässä, vaan ovelle noustaan kuin luhtiin suoraan maankamaralta portaita pitkin.

Sabotööriporukan muodosti poikajoukko, ikää kahdella numerolla ilmaistavissa mutta ei äänenmurrokseen asti. Koulusta tullessaan he pommittivat parveketta kivillä ja männynkävyillä nauraa räkättäen. Kova paikka mm. kahdelle sivistyneelle makkarakoiralle, joita olisi kamalasti haukututtanut, mutta sivistyksensä vuoksi eivät sitä kuitenkaan tehneet.

Voimansa tunnossa poikajoukko keksi kiertää myös residenssin paraatiovelle sinne luhtiportaiden päähän potkimaan kyseistä kulkuaukon tuketta, piirtelemään seiniin ja heittelemään oveen täysiä mehutetroja. Edelleen kova paikka aiemmin mainitulle sivistyneelle nakkiparille.

Koska PS1 on muinaisella 1950-luvulla kasvatettu kuriin ja herratieskenenkä nuhteeseen eikä hän olisi Pahantapainen Seniorikansalainen ilman asiaankuuluvaa Pahaa Sisua, sabotööriporukan päivät olivat satavarmuudella luetut. Kyse oli vain keinoista ja ajankohdasta.

Mellakkapoliisi ei halunnut ryhtyä toimiin ilman Todisteita. Jos ei nyt ihan sormenjälkiä niin valokuvia ainakin.  Olihan niitä, mutta yhden 12-vuotiaan hupparin selkä on samannäköinen kuin miljoonan muunkin.  Ja milläs sen todistat, ettei PS#1 ihan itse ollut sotkenut ovenpieltään.

184789.jpg PISA-tutkimuksinkin on todistettu, että Suomessa on maailman paras koulu. Koulujen kanslistit eivät välttämättä osaa muuta kuin uskotella, että "ei meidän koulussa ole tummapintaisia maahanmuuttaja-sabotöörejä", mutta rehtoreissa on vielä Miehiä. Yhden epävarman johtolangan perusteella Viisikosta löytyi jälki ja mahdollisesti puhumaan valmis syväkurkku. Niinpä 13. päivä syyskuuta oli porukalle todella epäonninen.

Ajatelkaa nyt: heti aamuvarhaisella oli tallusteltava Reksin valvonnassa sabotaasin uhrin paraatiovelle pyytämään anteeksi. Vielä kynnyksellä syyttelivät toisiaan, mutta anteeksi pyysivät ja  saivat, kättä piti antaa Uhrille ja katsoa silmiin.  Koirat olivat komennon saatuaan sivistyneesti poistuneet takaoikealle – niiden hännänheilutukset ja kaatumiset rapsutuksia pyytämään eivät olisi sopineet dramaturgiaan.

Mahtoiko maailma menettää tulevia terroristeja vai kylvettiinkö nöyryytyksellä uusia siemeniä? PS#1 ei tiedä. Itse asiasta kuultuna antoi vain tämän kommentin:

"Että oli hyvän näköinen mies se rehtori. Niin luja kädenpuristuskin."