Päivää taas.

Olette varmaan raporteista havainneet, että aina kun Nuudelilla ja Maijalla on tuoksuviikot, minut kärrätään Nuuttilaan.

Kärrätty on nytkin, mutta ei Nuuttilaan. Sen sijaan olen ahkerasti maakuntamatkaillut siihen samaan ilotaloon, jossa taannoin vietin muutaman hupaisan rupeaman Teletappien ystävällisen pölynimurikaiman kanssa. Pari ekaa kertaa olivat testireissuja, kun ei tämänkertaisen friidun tuoksuviikoista ollut oikein tolkkua.

Kyllähän minä testaan mitä vaan, kun kerran limusiinilla kuskataan ja punainen matto on levitetty. Likka oli ensalkuun sitä mieltä, että olen maailman rumin jätkä. Veti pipan päähän ja yritti silti purra.

Parin testireissun välissä alkoi kotona olla vähän tukalaa eikä ruokakaan maistunut, kun Nuudeli ja Maija tuoksuvat tosissaan ja vierailulla oleva Mutsikin alkaa olla siihen suuntaan kallellaan. Nuutti tuli hoitoon, kun Varamamma ja nyttemmin ViiiksetönMies ovat jossain Bassetissa matkalla Mikkimaahan, ja me pojat yksissä tuumin todettiin, että tukalaa on.

Mutta sitten limusiini taas saapui, ja lähdin omien eväiden kanssa tosihommiin. Punaisella matolla ensin kevyet treenit ja vähän myöhemmin nahkasohvalla puolen tunnin rupeama Idolsin säestyksellä.  Sen jälkeen kelpasivat omat eväät ja Ilotalo Special eli keitetyt broilerinsuikaleet.

Yö huilittiin, mutta aamun avaus suoritettiin heti yhdeksältä ulkosalla rapsakassa 22 asteen pakkasessa. Sisään kantoivat ennen kuin oltiin tönkköjäässä. Kyllähän minä olen kuullut, että koiranpoikien aarteita säilötään pakkaseenkin, mutta tuskin se ihan noin tapahtuu.

Pipapää on nyt sitä mieltä, ettei niin ihanaa miestä olekaan kuin minä, joten let's go - niin kauan kunnes limusiini huomenissa kyytii minut kurjiin kotioloihin.

Niinpä siis buenos tardesta vaan
(S)epeli, maakuntamatkailija