Kun internetissä erehtyy pelailemaan, törmää ennen pitkää reiluun peliin liittyviin kulttuurieroihin. Se mitä itse pitää suomalaisen kristillissiveellisen kasvatuksensa mukaisesti lähinnä sikailuna, onkin muissa kulttuureissa "fiksu siirto". Nettipelaaminen tutustuttaa myös ihmisiin, joille voittamisen tarve on niin suuri, että vastustajan nujertamiseksi pyydetään sivuston haltijaa muuttamaan sääntöjä kesken kisan.

Noissa tilanteissa tulee väistämättä ikävä aikoja, jolloin pelailin shakkia erään nimekkään suomalaisen kirjailijan kanssa. Hänen paras siirtonsa oli "e2-e4-ei kun...". Kun kirjailija onnistui voittamaan, hän katsoi minua kilteillä silmillään ja vannotti, etten tekisi itselleni mitään kohtalokasta. Kun taas hänen kuningattarensa oli aikaa sitten kaatunut ja kuningas surkeassa ahdingossa, hän ilmoitti kirjoittavansa minut seuraavaan kirjaansa kiukkuiseksi sikalanhoitajaksi tai perääntymisvaiheessa venäläisten sekaan jääneeksi kanttiinilotaksi, joka ei suostunut myymään vihollisotilaille korviketta ruplilla.