Kun internetissä erehtyy pelailemaan, törmää ennen pitkää reiluun
peliin liittyviin kulttuurieroihin. Se mitä itse pitää suomalaisen
kristillissiveellisen kasvatuksensa mukaisesti lähinnä sikailuna, onkin
muissa kulttuureissa "fiksu siirto". Nettipelaaminen tutustuttaa myös
ihmisiin, joille voittamisen tarve on niin suuri, että vastustajan
nujertamiseksi pyydetään sivuston haltijaa muuttamaan sääntöjä kesken
kisan.
Noissa tilanteissa tulee väistämättä ikävä aikoja, jolloin pelailin
shakkia erään nimekkään suomalaisen kirjailijan kanssa. Hänen paras
siirtonsa oli "e2-e4-ei kun...". Kun kirjailija onnistui voittamaan,
hän katsoi minua kilteillä silmillään ja vannotti, etten tekisi
itselleni mitään kohtalokasta. Kun taas hänen kuningattarensa oli aikaa
sitten kaatunut ja kuningas surkeassa ahdingossa, hän ilmoitti
kirjoittavansa minut seuraavaan kirjaansa kiukkuiseksi
sikalanhoitajaksi tai perääntymisvaiheessa venäläisten sekaan jääneeksi
kanttiinilotaksi, joka ei suostunut myymään vihollisotilaille
korviketta ruplilla.
perjantai, 12. toukokuu 2006
Kommentit