Puolilta öin menivät sähköt. Pang. Kesken Ruotsin TV3:n lähettämän jenkkikatastrofin, jossa sähköä kulutettiin liikaa ja supermyrskyssä menivät loputkin. Tuli vähän omalaatuinen fiilis.

No. 80 asunnon kerrostalossa jostakin syystä tarkistan aina ensin, onko koko ympäristö pimeänä. Jos ei ole, hapuilen rappukäytävään sytyttämään valoja. Jotenkin paljon helpompaa kuin kuikuilla oman sähkötaulun proppuja.  Ja kun rappukäytäväänkään ei tule valkeutta, sokkoilen siihen kohtaan ikkunalautaa, jossa on halogeenilyhty, kynttilä ja tulitikut.

Kynttilän tuikulla ei oikein pysty lukemaan, ja ilman sähköä nykyaikainen sokea-isoisä-savupirtin-nurkassa eli televisio ei voinut kertoa tarinoita. Kun sähkön puute menee niin tajuntaan, että kuvittelee jäävänsä ilman iltateetä, vaikka keittiön sydän toimii kaupunkikaasulla, oli parempi mennä nukkumaan.

Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin telkkarit huusivat kahdessa huoneessa ja valoa oli niin, että tuli oikein kiire sammutella kaikkea mahdollista nykyaikaa.