Puolilta öin menivät sähköt. Pang. Kesken Ruotsin TV3:n lähettämän
jenkkikatastrofin, jossa sähköä kulutettiin liikaa ja supermyrskyssä
menivät loputkin. Tuli vähän omalaatuinen fiilis.
No. 80 asunnon kerrostalossa jostakin syystä tarkistan aina ensin, onko
koko ympäristö pimeänä. Jos ei ole, hapuilen rappukäytävään sytyttämään
valoja. Jotenkin paljon helpompaa kuin kuikuilla oman sähkötaulun
proppuja. Ja kun rappukäytäväänkään ei tule valkeutta, sokkoilen
siihen kohtaan ikkunalautaa, jossa on halogeenilyhty, kynttilä ja
tulitikut.
Kynttilän tuikulla ei oikein pysty lukemaan, ja ilman sähköä
nykyaikainen sokea-isoisä-savupirtin-nurkassa eli televisio ei voinut
kertoa tarinoita. Kun sähkön puute menee niin tajuntaan, että
kuvittelee jäävänsä ilman iltateetä, vaikka keittiön sydän toimii
kaupunkikaasulla, oli parempi mennä nukkumaan.
Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin telkkarit huusivat kahdessa huoneessa
ja valoa oli niin, että tuli oikein kiire sammutella kaikkea
mahdollista nykyaikaa.
tiistai, 25. heinäkuu 2006
Kommentit