Päivän puhdetyönä kehitämme mittarin kollektiivisen älyttömyyden tunnistamiseksi.

Työkaluksi ja koekaniiniksi otamme yhden suomalaisen yhdistyksen ja sen säännöt. Katsomme, miten yhdistyksen hallitus noudattaa sääntöjä tilanteessa, joka on ns. normaalista poikkeava ja vaatii ylimääräistä jäsenkokousta. Kokouksen tuloksena pitäisi olla ohjelma, jonka perusteella yhdistykselle myönnetään ylemmästä instanssista jotakin etuisuutta.

Okei – katsotaanpa:

Yhdistyksen sääntöjen mukaan ylimääräinen kokous on kutsuttava koolle erillisellä kirjeellä. Hallitus tyytyy julkaisemaan kokouskutsun jäsenlehdessä.

Yhdistyksen sääntöjen mukaan ylimääräinen kokous on pidettävä yhdistyksen kotipaikkakunnalla. Hallitus järjestää kokouksen naapurikaupunkiin.

Ylimääräisen kokouksen pöytäkirjan mukaan kokouksessa on hyväksytty muutoksia vaaditun ohjelman joihinkin kohtiin. Pöytäkirjasta ei löydy pykälää, jonka mukaan kokous olisi hyväksynyt ohjelman ko. muutoksin.

Yksi kohta on korjausten jälkeen hyväksyttävä vielä yhdistyksen sääntömääräisessä kokouksessa. Senkään kokouksen pöytäkirjassa ei ole pykälää, jonka mukaan ohjelma olisi hyväksytty ko. muutoksin.

Hallitus kieltäytyy uskomasta, että mikään olisi vinossa.

Aika hyvä mittari tästä puhdetyöstä syntyikin, etten sanoisi.