Maailmanmenon huomannee siitä, että ei uskalla oikein olla varma mistään.

Handsfreekailottajasta ei tiedä, onko se seonnut ja hoilottaa itsekseen vai puhuuko puhelimessa. Ohi vaappuvasta ylipainoisesta teinipojasta, jonka persvako näkyy ja haarakiila on polvissa, ei pysty sanomaan, onko mamma ostanut pojalle kasvunvaraa vai onko sällillä vain herkät paikat ja muoti sen mukainen. Hiustyyleistä ei enää kykene päättelemään, onko tukka jäänyt kampaamatta vai onko sen eteen tehty töitä tuntitolkulla.

Eikä telkkarin kuvastakaan voi aina olla varma. Kun minusta kuva on ihan ookoo, tulee Jälkikasvu ja sanoo, että kuvasuhde on taas päin honkia. Mihin puolestaan Vävy, että jos kuvasuhteen kokee oikeaksi, niin sitten se on ihan hyvä niin kuin se on.