Koska joutilaalla seniorilla ei ole huolia tai niitä ei ole tarpeeksi, murheita on keksittävä. Kuten tämä pähkäily, haluanko Samsung Galaxy Tabin vai Applen iPadin.

Unohdetaan nyt se, että itse asiassa en tarvitse kumpaakaan, mutta vempainnörttinä riski sortua jompaan kumpaan on uhkaavan suuri. Kumpaakin on tullut hypisteltyä ja molemmilla on puolensa.

Omppulaatan ongelma on sen koko. Pieneen seniorin käteen se ei istu ja povitaskuun se ei mahdu, joten se olisi kotona käytettävä pöytävekotin. No, enpä minä juuri missään liiku ja koirien p-mail-kierroksilla kädet ovat täynnä hihnoja ja p-pusseja.

Todelliset vempainnörtit löytävät omppulaatasta muutakin moitittavaa kuten flashin ja moniajon puutteen, mutta minä en ole noin avanseerattu. Suurin pulma minulle on se, ettei laattaa ole vieläkään Suomessa myynnissä.

Samsungin tabletti on noin puolet pienempi, mahtuu käteen ja povitaskuun. Kaksi asiaa kuitenkin tökkii: applefanaatikolle vastenmielinen ajatus loikkaamisesta Android-käyttöjärjestelmään ja tabletin aivan järjetön kustannus. 900 euroa on likipitäen Applen MacBookin hinta.

Toinen on siis älyttömän kallis ja toista ei ole myynnissä. Eikä minulla siis ole kummallekaan käyttöä. Yhtä hyvin voisin hankkia pinkan savitauluja ja ryhtyä opettelemaan nuolenpääkirjoitusta.

Mutta ai miten monta tuntia sitä saakaan kulumaan surffaillessa laitteiden arvosteluista ja keskusteluista toiseen ja sen pähkäilyssä, miten näille digiajan savitauluille keksisi hankinnan puoltavaa käyttöä.