Uusimmassa Vares-leffassa ihmetellään, mikä porilaisia vaivaa. Porin seudun valtalehteä Satakunnan Kansaa vaivaa ainakin juttuaiheiden puute. On se kuulkaa niin muodikasta pykätä lehden verkkosivuille blogi blogeista ja antaa nimeksi Blogiskooppi.

Sisältö on mitä on: pällistelyä, äimistelyä, arroganttia nenänvartta pitkin katseskelua, muka-filosofointia. Ei siitä sen enempää. Ilmiö sellaisenaan kuuluu sarjaan Internetin ihmeitä, joita lehdistö on jutunaiheeksi väkertänyt siitä asti, kun ns. kotisivuja alkoi nettiin ilmaantua.

Yksityisten ihmisten nettisivujen sisällöt eivät paljon blogeista eroa. Minä edestä, minä takaa, tämä minua kiinnostaa, tästä minä tykkään / en tykkää, ja näillä sivuilla käyn vierailemassa eli linkkilistani, olkaa hyvä. Informaatio yksityisillä kotisivuilla on tasan yhtä luotettavaa ja epäluotettavaa kuin blogeissakin, mutta kotisivuista ei ole enää aikoihin vaivauduttu tekemään minkään sortin lehtijuttua. Ei edes sitä perutun ilmoituksen tilalle hätäpäissään ja väen väkisin väännettyä pakinaa.

Mikähän toimittajia blogeissa oikein huolestuttaa? Sekö, että tuhannet ja taas tuhannet nousevat kumpujen yöstä ja laittavat sanoja peräkkäin ja kameransa tuotoksia julki ilmaiseksi eli juuri sillä tavalla, kuin kustannustalojen ekonomit toivoisivat ammattitoimittajienkin tekevän? Eikä niitä ole edes hommaan koulutettu ja osaavat lähes yhtä usein kuin maisteridzurnalistit sanoa asioita napakasti ja just jetsulleen ilman juhlakuolaa, maneereja ja määriteklimppejä.

Jessus sentään.