- Tässä on lueteltu 22 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

Poimin tämän Kriisipuurosta. Jotenkin sopivaa joulunaluspuuhastelua

1. Kampa
Lapsuuteni jännin kampa kuului mummolleni, jolla vielä 80-vuotiaana oli pitkät pikimustat hiukset vailla yhtään harmaata suortuvaa. Kampa oli kaksipuolinen, toiselta puolen harvempi, toiselta puolen tiuha täikampa. Kun mummo kampasi ja rakensi nutturan, se oli televisiotakin parempi ohjelmanumero. Eikä silloin telkkareita edes vielä ollut.
2. Lintu
Varhaislapsuudessa linnut olivat lintuja, seniori-iässä linnut ovat edelleen lintuja. Hyvä jos erotan variksen ja harakan. Mutta teini-iässä mieliinpainuva lintu oli undulaatti Kiki, jonka oopperalaulajatarserkku opetti sekä puhumaan ja sen myötä matkimaan aivan kaikkea. Kiki avasi äänensä skaaloja kujertaen ja sai huushollin pystykorvan sekopäiseksi kutsumalla sitä tismalleen samalla kutsuhuudolla kuin serkkunikin. Kikille tuli kaveriksi Polli, jota herra sätti samalla tavalla kuin perheen lapsetkin: Tyhmä tipu.
3. Meri
Lapsuuteni kului Tampereeen liepeillä. Meren näin vain visiteeratessani mummon luona Helsingin Kruunuhaassa. Ei herättänyt sen kummempaa kunnioitusta ennen kuin perhe pantiin laivaan ja kuljetettiin Travemündeen. Lapsuudessa merenkäynti ei vaivannut, vaan vasta sitten, kun ymmärsin ryhtyä pelkäämään laivan kaatumista ja sitä, että jäisin sisälle jumiin. Siitä pelosta vapauduin vasta aikuisena nähtyäni leffan S.O.S. Poseidon. Minähän tietysti olisin 2000 matkustajasta sen tusinan joukossa, joka selviää.
4. Kitara
Isä oli muusikko. Arvosti vain viulua ja pianoa. Myi flyygelin, kun tutki 3-vuotiaat käteni ja tuomitsi ne liian pieniksi muuhun kuin kapakkipianistin plinkutukseen. Varhaisteininä hoidin sitten musiikkisuvun velvollisuudet ja aloitin Aaronin opiskelut isän lukiessa toisessa huoneessa ja huudellen, että "yy-kaa-koo, se on valssi eikä polkka". Noin onnettomaan musikaalisuuteen saattoi sitten antaa kitarankin, kun olin 16. Eikä käsien koko riittänyt oikein siihenkään.
5. Kello
Varhain saaduista rannekelloista huolimatta lapsuuteni kiintoisin ajanraksuttaja oli sellainen lasikuvun alla pidetty kello, jossa ei ollut heiluria, vaan varren päässä neljä kuulaan päättyvää sakaraa. Ne pyörivät edestakaisin suorastaan hypnoottisesti.
6. Oksentaminen
Tuttu juttu lapselle, jolta kolmivuotiaana leikattiin umpisuoli.
7. Mummo
Mummo asui Helsingissä. Viides kerros. Ei hissiä. Useasti matkattiin vieraisille, ja niistä reissuista on jäänyt rakkauteni juniin. Tai sitten mummo tuli useammaksi viikoksi meille, kunnes alkoi kaivata kotiinsa. Tiesi, että ei päästettäisi, joten keksi riidan jostakin, jotta sai ovet paukkuen lähteä kapsäkkinsä kanssa.
Mummo, opettajaseminaarin käynyt, avasi minulle lukutaidon, kun olin 3-vuotias. Helsingissä mummon luona jouduin lukemaan ääneen Yhteishyvää mutta sitten palkinnoksi myös Topeliuksen Lukemisia lapsille. Topeliuksen kootut teokset ovat hyllyssäni vieläkin.
Mummolla piti olla viherkaihi toisessa ja harmaakaihi toisessa silmässä. 20 vuotta laittoi tippoja monta kertaa päivässä, kunnes 80-vuotiaana sai kuulla, ettei viherkaihia ole ollenkaan vaan leikkauskypsä harmaakaihi ja toisessa silmässä vain vanhuuden heikkonäköisyyttä. Mummo suuttui aiemmasta virhediagnoosista niin, että sai sydänflimmerin ja kuoli.
8. Kirja
Aivan varhaislapsuudessani Hipsuvarvas ja Nököhammas sekä Lassi Lättäjalan seikkailut. Sitten Jänis Vemmelsäären seikkailut. Alta 10-vuotiaana Tom Sawyerin seikkailut ja se yksi hullu sunnuntai, kun koko perhe istui kylmässä saunassa kuuntelemassa, kun isä luki sitä ääneen.
9. Pipo
Kulttuurikodin kasvatilla ei ollut pipoa. Oli hattu. Toinen toistaan kamalampia pottia pienessä päässä, jollaisesta mikä tahansa hattu teki naurettavan näköisen – ja tekee vieläkin. Näin siitäkin huolimatta, että snobi äitini omassa lapsuudessaan oli serkkunsa kanssa huvitellut kiertelemällä hattukauppoja, sovittamassa päähineitä ja nauramassa itsensä kippuraan.
10. Matematiikka
Kirkonkylän kansakoulussa ei tunnettu joukko-oppia. Oli tikkuja, joita laitettiin pinoihin, mutta periaatteessa opetus oli mallia "usko huviksesi, että kaksi on enemmän kuin yksi". Siitä huolimatta päädyin pitkän matikan lukijaksi integraaleineen, derivaattoineen ja ehtojen suorittamisineen. Ja tajusin vasta aikuisella iällä, miten hyödyllistä matematiikan hinkkaamisen kautta saatu looginen ajattelu on.
11. Metsä
Urbaani citykakara. Metsä tuli jokseenkin tutuksi vasta partiolaisaikoina. En tunne oloani mukavaksi metsässä vieläkään. Minä vain eksyn niihin.
12. Ukkonen
Lapsuudessani yhtä tuskaa. Ei siksi, että olisin pelännyt, mutta äitini pelkäsi. Hysteerisesti.
13. Hiukset
Ne mummon hiukset. Omistani ei niin väliksi, paljon mutta ohutta. Kasvatin pitkiksi ja sitten kohahdutin luokkatovereita yhdessä joulujuhlassa saapumalla paikalle tuoreen poikatukan kanssa.
14. Veli
Minulla kuulemma olisi ollut, mutta meni kesken. Sen nimi olisi ollut Putte.
15. Ikkuna
Sormin ei saanut koskea eikä nenäänsä siihen työntää. Pakkastalvina huoneeni ikkunaan ilmestyi jäisiä kuvioita, joita olisin katsellut loputtomiin.
16. Kalenteri
Ei minun lapsuudessani. Joulukalenteri vain. Yleensä laitoin se heti oitis ikkunaa vasten niin, että näin kaikki kuvat. Vaikka siihen ikkunaan ei olisi saanut koskea.
17. Puuro
Lapsuuteni kaikki aamut alkoivat isän keittämällä kaurapuurolla. Se oli aina hyvää, eikä niin hyvää ole kukaan koskaan onnistunut keittämään.
18. Nenäliina
1950-luvun kakaralla piti aina olla kankainen nenäliina. Se oli sivistynyttä. Nenäliinoja annettiin joululahjaksi ja niitä piti osata nimikoida. Ai kauheeta.
19. Kynsilakka
Ei lapsuuden kokemuksia eikä muutenkaan läheistä suhdetta. Kynsilakkoja on toki kaapissani, eri värisiä, mutta ne ovat tulleet käyttöön vain, jos on tarvinnut merkata liian samannäköisiä vastasyntyneitä koiranpentuja.
20. Taulu
Ei maalaus vaan valokuva. Olohuoneen seinällä oli kokoelma isän muusikkotuttavien nimikirjoituksella varustetttuja valokuvia. Kaikki samanlaisissa kehyksissä. Jos vieraiden vuoksi jouduin nukkumaan olohuoneen sohvalla, Yehudi Menuhinin peukalo viulun kaulalla näytti etanalta, jonka pelkäsin ryömivän päälleni.
21. Auto
Aivan varhaislapsuudessani pelkäsin autoja hysteerisesti. Minut saatiin kantaa niihin väkisin ja huusin koko matkan. Muuten lapsuuteni autot olivat kirkonkylän kaksi pirssiautoa, joista toista ajoi Horjamo ja toista Hölli.
22. Lamppu
Minulla oli koko lapsuuteni ajan yölamppu. Se oli sellainen klemmarijalkainen joka paikkaan kiinnitettävä ja keltainen. Sen valossa oli hyvä lukea eikä kukaan koskaan tullut sanomaan, että pitäisi sammuttaa ja ryhtyä nukkumaan. Mutta sitten silmälääkäri antoi lasit ja keksi kertoa, että ei olisi hyvä lukea vuoteessa. Ja niin se lamppu siirtyi äidin lukuvaloksi, vaikkei äiti koskaan ehtinyt sillä valolla lukea yhtä sivua enempää kun jo nukahti. Oli se niin väärin.
23. Kissa
Minulla oli kissanpentu, jolle isä antoi nimeksi Rommel. Pentu katosi ja vasta liki aikuisiällä minulle kerrottiin, että se oli löytynyt talon puuliiteristä rottien tappamana. En ole kissaihminen vieläkään.