Kun minulla yleensä ei ole kiire minnekään, niin jaksan ymmärtää, että junat saattavat olla myöhässä. Kovasti ymmärrän myös poikkeusjärjestelyt Seinäjoelta pohjoiseen ratahankkeen vuoksi.

Joku tolkku hommassa kuitenkin saisi olla.

Lauantaina 1.8. Oulusta etelään matkaavaa ja aikataulussaan ollutta junaa seisotettiin Seinäjoen aseman pohjoispuolella odottamassa etelästä tulevaa junaa, joka oli 20 minuuttia myöhässä.

En jaksa ymmärtää, etteikö Seinäjoen kaltaiselta isolta ratapihalta olisi löytynyt sellaista raidetta, jolle etelään pyrkijä olisi voitu ohjata odottamaan laituriin sen sijaan, että jätettiin juna jumiin puskien keskelle parin kilometrin päähän asemasta. Olisivat edes Seinäjoelle menijät päässeet ajoissa määränpäähänsä.

Pakko-odotus tiesi tietenkin sitä, että mm. kaikki Tampereelta lähteneet jatkoyhteydet joutuivat odottelemaan. Junanvaihto on muutenkin pottumaista, kun kamojaan ja koiriaan on raijattava portaita alas ja ylös. Ylimääräinen turha kiire tekee hommasta vielä pottumaisempaa, kun ei uskalla luottaa hissin nopeaan toimivuuteen. Siinä rampatessa alkaa sitten harmittaa moni muukin VR:n pikkuasia: junissa kuulutuksista ei useinkaan saa mitään selvää, vessoissa ei edes näinä possulentsun aikoina saa aina saippuaa, eikä vettä tietenkään tule silloin, kun todella tarvitsisi.

Ja hyvä VR, eikö me viimeinkin voitaisi sopia, että lemmikkiosasto on kaikissa junatyypeissä aina se viimeinen vaunu. IC-junien lemmikkiosasto vaunussa 6 eli keskellä letkaa tarkoittaa jatkuvaa ihmisvirtaa matkalla joko ravintolavaunuun tai tupakkakoppiin ja sieltä pois. Stressitekijä niin eläimille kuin niiden omistajillekin.