Aikoinaan kadehdin, kun lankomies tarjosi palan painimeksi olutta, jota oli saanut pullotolkulla vastattuaan gallupkyselyyn. Lähinnä kadehdin hänen osumistaan otantaan, en niinkään sitä olutta, joka ei maistunut hyvältä.

Nyt kun olen jo muutaman vuoden ollut erään galluplaitoksen jokaperjantainen nettivastaaja ja osun useastikin erilaisiin otantoihin, en kadehdi enää. Sen sijaan ihmettelen, millä ammattitaidolla noita kyselyitä oikein tehdään.

Viimeksi utelivat mielikuviani eri medioista. Oli pantu riviin sanomalehtiä ja pari radioasemaa. Yhden median myönsin tuntevani ja joskus seuraavani. Muista kerroin, että tunnen nimeltä vaan en seuraa niitä ikuna enkä siis halua niitä arvioida. Ja silti työnsivät sivukaupalla kysymyksiä juuri niistä, joista en halunnut sanoa mitään. Näin ne tekevät aina: jos sanon, etten juo maitoa, niin tulee kymmenen kysymystä kurrista, kevytmaidosta, maitojauheesta ja linnunmaidosta.

Muutama kuukausi sitten sain postitse kotiin Helsingin kohentamiseen liittyvän monisivuisen kyselylomakkeen. Puhtaasti kaupallinen pumaska, johon eri firmat olivat ilmeisesti maksaneet itselleen jonkin kysymyspatteriston. Puolitoista sivua olisi pitänyt ruksailla mielipiteitä henkilöstöpalvelufirmoista, muutama sivu Helsingin keskustan kahviloista, sivutolkulla kenkäkauppoja ja oli siellä ruksin paikkoja myös radiokanavalle YleQ, joka oli useampi kuukausi aiemmin mennyt manan majoille. Missään kohtaa näitä erilaisia uteluita ei ollut paikkaa ruksille en osaa sanoa/en halua vastata.

Kyllä tuolla gallupilla Helsinki kohenee. Not.

Nyt kun taas kerran ammattimedia muun jutunaiheen puutteessa on ruotinut blogeja ja yrittänyt asemoida niitä viestinnän kartalle, olen odottanut, että jonakin perjantaina galluplaitokseni kysyisi blogien seuraamisesta ja/tai niiden kirjoittamisesta (sen sijaan että kysyvät viisikymmentäyksitoista kertaa Veikkauksen peleistä tai Alkon tarjoomuksista, joista en ole ikinä kuullutkaan).  Ilmeisesti mikään viestintävirasto ei ole halukas maksamaan blogigallupista, etteivät hyvät hätävarajutunaiheet katoaisi.

Jos kuitenkin kysyisivät, niin sanoisin, että Suomi on kuin pikkulasten laatikko, jonka kannen pyöreistä, kantikkaista ja tähdenmuotoisista rei'istä on työnneltävä oikeanmallisia palikoita. Blogimaailma on kuin palikka, jolle ei löydy sopivaa reikää.

Ja sekös ammattimediaa harmittaa.