...toisia yhdeksän kuukauden kuluttua.
Joo, en ole raskaana.
Selkä vain on tanakasti jumissa. Sillä lailla jumissa, ettei sitä saa
suoraksi. Paras liikkumisasento on sellainen, jossa käsillä tuetaan
hiukan polvien yläpuolelta. Rollaattori olisi nyt jees.
Rangaistushan tämä tietysti on. Rangaistus siitä, että ehdottomiin
inhokkeihini tässä maailmassa kuuluvat itsetietoiset ja itseään
korostavat miehet, joilla on rusetti kaulassa ja partavettä liian
kanssa. Heillä on myös nahkasalkku ja he haluavat välttämättä ihan
ilman minkäänlaista elukkaa tälläytyä junan lemmikkieläinosastoon. Ja
ryhtyvät sitten vielä riitelemään. Mistä otan pultit ja kun otan
pultit, jännitän kroppaa, mistä saan yhden selkänikaman nanomillin
verran pois paikaltaan ja ennen pitkää koko selän jumiin.
Näin tässä kävi:
Olin matkailemassa palveluskoira Maijan kanssa. Oli junalippu ja
paikkalippu ja laiturilta havaittu se tosiasia, etttä
lemmikkieläinvaunuun on tulossa ainakin yksi snautseri ynnä yksi
spanieli. Tarkoittaa, että kun menee vaunuun, niin näennäistä tyhjyyttä
ei pidä käyttää hyväkseen vaan istua kiltisti omalle, lippuun
merkitylle paikalleen. Pikkukoiran kanssa mahtuu vaikka mihin, mutta
isommille on syytä jättää tilaa ja etäisyyttä. Tämä on ns. reilua
kennelhenkeä.
Vaan sillä lippuun merkityllä paikallani istui
ylläkuvatun kaltainen PT eli paskantärkeä. Ilman koiraa, kissaa,
kilpikonnaa, hamsteria. Kai se nahkasalkku jotain eläintä oli, mutta
sitä ei lasketa. Syntyi seuraava sananvaihto.
– Anteeksi, mutta tuo on minun paikkani.
– Entäs sitten, minulla on kuukausilippu.
– Ei auta, minulla on paikkalippu. Sitä paitsi mene lukemaan tuosta
ovesta tuo sininen lappu, jossa sanotaan, että "ensisijaisesti lemmikin
kanssa matkustaville". Mene lukemaan, ei väliä vaikka huulet liikkuu.
Juna on erittäin tyhjä, tilaa on muualla vaikka millä mitalla. Tämä on
koiravaunu, tänne on tulossa muitakin koiria eikä sinulla näytä olevan
minkäänlaista eläintä.
– Mutta minä itse olen koiraS.
– Et kuitenkaan lemmikki.
– Olen minä vaimoni lemmikki!
– Vaimo vaan ei ole mukana. Eikä sinulla ole kaulapantaa.
PT kerää puhisten kamppeensa ja siirtyy seuraavaan riviin. Asettaa
nahkasalkkunsa ikkunanpuoleiselle penkille, itsensä
käytävänvieruspaikalle. Snautseri ja spanieli saapuvat ja asettuvat
hyvän kennelhengen ja rauhaisan matkanteon nimissä riittävälle
etäisyydelle toisistaan. Juna lähtee.
PT nousee seisovilleen ja ryhtyy tillittämään minua.
– Mihinkä paikkaan sinulla on se paikkalippu?
Istuen paikalla 74 osoitan ikkunan vieressä kellottavaa palveluskoira Maijaa paikalla 73.
– Siis sinulla ei ole paikkalippua paikkaan 74. Haluan istua siihen.
– Minä istun nyt tässä.
– Sinulla ei ole paikkalippua siihen. Sinulla on lippu vain yhteen paikkaan. Et tarvitse kahta paikkaa.
– Et sinäkään, mutta silti salkkusi istuu omalla istuimellaan.
– Ei kuulu sinulle, se on sen paikka.
Jolloin snautserin emäntä ilmoittaa, ettei muuten ole, vaan PT:n salkku
itse asiassa istuu hänen paikallaan. Lähes nujerrettuna PT ei kykene
tekemään enää muuta kiusaa kuin renkkaamaan istuimensa selkänojaa,
koska ns. miehinen kusipäisyys ei anna periksi poistua seuraavaan
vaununosastoon.
maanantai, 23. heinäkuu 2007
Kommentit