Ikäihmiset puhuvat säästä ja sairauksista ja muistelevat menneitä.
Stereotypia, joka aiemmin nauratti vaan nykyisin enää ironisesti
hihityttää.
Parit viime päivät ei ole kärsinyt kunnolla istua. Syynä on sää. Ensin
matalapaineelle heittäessään sää iski sääpäähän uppiniskaisen
jomotuksen. Sitten sohjossa tallominen oli rasitus sinänsä, mutta
sohjon kiillottaminen auraamalla liukkaaksi tanssilattiaksi jännitti
kävelyn sellaiseksi, että selkä meni jumiin.
Jumiselällä voi kävellä (hitaasti mutta käveltävä on, koska
nakkikvartetti pitää ulkoiluttaa) ja sillä voi sujuvasti makoilla,
mutta istumista se ei siedä. Makoillessa tulee sitten muistelleeksi
aikoja, jolloin mitään paikkaa ei yksinkertaisesti saanut kolottaa.
Äitimuorin mielestä "noin nuorella" ei voi särkeä pää eikä mikään
muukaan paikka, mikä asenteena oli täyskäännös varhaislapsuuteeni.
Silloin muorin mielestä "noin nuorella" eli nelivuotiaalla voi olla
umpisuolivaivoja ja oli jopa oikeassa.
Selän jumiutumisen aiheuttaa ilmeisesti yksi selkänikama lapaluiden
tienoilla. Se lipsahtaa inansa paikaltaan esimerkiksi juuri itsepäisen
päänsäryn aiheuttamasta kipujännityksestä tai kaatumisen varomisesta
ulkosalla. Lipsahdukseen reagoin sitten ristiselällä ja
lisäjännityksellä, eikä oravanpyörää saa taukoamaan ennen kuin saa hela
hoidon rentoutettua kunnolla.
Rentouttaminen ei kuitenkaan ollut ihan simppeli juttu, kun siinä
makoillessaan tuli väkisinkin seuranneeksi kaikenlaisia
vaalikeskusteluja. Eihän niistä tullut kuin vihaiseksi. Tai ehkä se
olikin siunaukseksi, koska kiukuissaan oli pikku pakko avata
viinipullo, jonka sisältö sitten rentouttikin sangen
mukavasti.
tiistai, 6. maaliskuu 2007
Kommentit