Ikäihmiset puhuvat säästä ja sairauksista ja muistelevat menneitä. Stereotypia, joka aiemmin nauratti vaan nykyisin enää ironisesti hihityttää.

Parit viime päivät ei ole kärsinyt kunnolla istua. Syynä on sää. Ensin matalapaineelle heittäessään sää iski sääpäähän uppiniskaisen jomotuksen. Sitten sohjossa tallominen oli rasitus sinänsä, mutta sohjon kiillottaminen auraamalla liukkaaksi tanssilattiaksi jännitti kävelyn sellaiseksi, että selkä meni jumiin.

Jumiselällä voi kävellä (hitaasti mutta käveltävä on, koska nakkikvartetti pitää ulkoiluttaa) ja sillä voi sujuvasti makoilla, mutta istumista se ei siedä. Makoillessa tulee sitten muistelleeksi aikoja, jolloin mitään paikkaa ei yksinkertaisesti saanut kolottaa. Äitimuorin mielestä "noin nuorella" ei voi särkeä pää eikä mikään muukaan paikka, mikä asenteena oli täyskäännös varhaislapsuuteeni. Silloin muorin mielestä "noin nuorella" eli nelivuotiaalla voi olla umpisuolivaivoja ja oli jopa oikeassa.

Selän jumiutumisen aiheuttaa ilmeisesti yksi selkänikama lapaluiden tienoilla. Se lipsahtaa inansa paikaltaan esimerkiksi juuri itsepäisen päänsäryn aiheuttamasta kipujännityksestä tai kaatumisen varomisesta ulkosalla. Lipsahdukseen reagoin sitten ristiselällä ja lisäjännityksellä, eikä oravanpyörää saa taukoamaan ennen kuin saa hela hoidon rentoutettua kunnolla.

Rentouttaminen ei kuitenkaan ollut ihan simppeli juttu, kun siinä makoillessaan tuli väkisinkin seuranneeksi kaikenlaisia vaalikeskusteluja. Eihän niistä tullut kuin vihaiseksi. Tai ehkä se olikin  siunaukseksi, koska kiukuissaan oli pikku pakko avata viinipullo, jonka sisältö sitten rentouttikin  sangen  mukavasti.