Kriisipuurossa hyysätään lämpimiä tunteita pyöräilijöitä kohtaan. Vaikka tulisi mantelista silmään, niin olen kauheesti eri mieltä.
Pyöräilijöiltä pitäisi vaatia ajokortti. Pyörissä pitäisi olla
rekisterikilvet, jotta niistä voisi ottaa numeron ylös ja valittaa
jonnekin. Vaikka tasa-arvovaltuutetulle.
Sillä:
Pyöräilijät ovat hunsvontteja, jotka eivät piittaa pätkääkään
liikennemerkeistä – jalankulkijoista nyt puhumattakaan. Polkijat
kuvittelevat, että jokainen jalkakäytävä on pyöräilytie. Tai
eivät ne kuvittele. Ne tietävät, ettei niin ole, mutta eivät välitä
siitä hittojakaan.
Pyörissä voi olla oikein viimeisen
päälle ajanmukaiset ajovalot, mutta ei niitä koskaan käytetä. Kellokin
niissä on, mutta sellaisen käyttämättä jättämisen ja järjettömän
rimputtamisen välillä ei ole mitään. Ei sellaista vienoa ystävällistä
pikku kilahdusta, josta kunniallinen jalankulkija tietäisi valpastua.
Ei, vaan joko suhahdetaan soittamatta ohi ja pelästytetään jalankulkija
puolikuoliaaksi tai kilkutetaan kelloa mielipuolen lailla ja
säikäytetään jalankulkija puolikuoliaaksi.
Kun ne pyöräilijät
tulevat vastaan siinä jalkakäytävällä pipodiskot korvilla tai
kännykkään modernisti handsfreenä papattaen, niin eivät ne osaa
päättää, kohtaavatko uhrinsa oikealta vai vasemmalta. Päälle ne
tulevat. Ja jos ne tulevat takaa, niin varmaan saavat pisteitä
siitä, kuinka läheltä jalankulkijaa ajavat. Varsinkin sadesäällä.
Tieliikennelakiin pitäisi saada kunnon sanktiot tämmöisille
polkijoille. Ne voitaisiin vaikka kahlita kuukaudeksi rollaattoriin,
jossa on ajokoulutunnukset ja turvaviiri. Semmoisen kanssa kun yönsäkin
nukkuisivat ja vessassa kävisivät, niin ei olisi varmaankaan heti kiire
jalkakäytäville terrorisoimaan.
keskiviikko, 12. heinäkuu 2006
Kommentit