Syötiin iltapalaa Jälkikasvun keittiössä. Keskustelun loimiin heitin leikkiloukkaantuneen toteamuksen sunnuntaina vietetystä Vanhusten päivästä, jolloin minulle ei edes puhelimella soitettu. Nokkela Jälkikasvu pelastautui selityksellä "Ota se kohteliaisuutena, et ole vanhus".

Hienon kuittauksen torppasi kuitenkin kuusivuotias jälkijälkikasvu, Eskarilainen, sanomalla päättävisesti, että "Mummi, kyllä sä kuitenkin oot vanhus".  Mistä päädytiin etsimään vanhuudelle määritelmää. Eskarilainen ei mennyt retkuun, kun isänsä ehdotti, että olisi vanhus jos ikä alkaa kuutosella.

Toistaiseksi on voimassa Eskarilaisen näkemys, että "sitten on vanhus, kun on kovin kovin ryppyinen". Mikäs kurttusalva tällä hetkellä on muodissa?

Toisena vanhuusmittarina käytän säännöllisin väliajoin postiluukusta kolahtavaa Tiede-lehteä. Jos en ymmärrä useimmista jutuista mitään tai luen vain otsikot, luokittelen itseni vanhaksi kääkäksi tai ainakin henkisesti niin sikalaiskaksi, etten viitsi enää ottaa vastaan uutta tietoa.

Tänään tulleessa numerossa oli kosolti kiinnostavaa. Tänään en ole vanha.