Menneeseen maailmaan kuuluvat moninaiset yritysnimet ja niiden kaatuessa, fuusioituessa tai muuten kuollessa myös menneet maut – enkä tarkoita, että joihinkin asioihin olisi mennyt maku. No, joihinkin on: vanhanaikainen voi leivän päällä on vuosikymmenien Floran syönnin jälkeen yäk.

Minun gourmet-kovalevyni on formatoitu 1950-luvulla ja pysynyt sangen simppelinä ever since. En ole turruttanut makunystyröitäni kaiken maailman muotimausteilla eli minulle ei kelpaa sen enempää pitsa, taco kuin kebabkaan. Toki makunystyräni ovat vanhentuneet ja laiskistuneet, mutta silti yllätin itseni pari päivää sitten kaipaamasta Karjakunnan maksamakkaraa kolmen vuosikymmenen takaa. Minne lie senkin herkun resepti joutunut, kun Karjakunnasta tuli OK-liha, joka joutui myöhemmin ties minkä firman vartaaseen.

Perinteistä Suomi-makkaraa saa vielä, ja Pommac on edelleen se sama juoma kuin lapsuudessanikin. Valion lanseeraama vanhanaikainen vaniljajäätelö ei aivan onnistu tavoittamaan mennyttä maailmaani, josta häivähdyksen saan vain Helsingin Jäätelötehtaan vaniljapuikolla.

Hmmm, täytyypi yllyttää Jälkikasvu pikaisesti suviperinteiseen Särkänniemi-reissuun ja lisätä siihen keikka Tampereen Kauppahalliin. Siellä lapsuuteni maut ovat – jos ovat.