En ole peli-ihmisiä, mitä nyt vähän scrabblea netissä ja timantin
kääntöä milloin milläkin vehkeellä. Ja pasianssia. SimCityäkään en ole
kiusannut aikoihin.
Jälkikasvulla on kaikenlaisia konsoleita, joiden peleistä Jälkijälkikasvu pääsee sanomaan, että "mummi, sä oot HUONO".
Mutta sitten on myös Wii ja siinä MySims. Pirullinen peli.
Tai siis pelihän on ihan siisti ja perheystävällinen. Siinä yksi
ressukka piipertää aamusta iltaan rakentamassa kanssaihmisilleen
kaikenlaista kukan alustaa, pitsauunia ja museokaluja. Välillä käy
paljastimella prospekteeraamassa, kalastamassa milloin minkäkin
näköisiä fisuja ja kastelemassa puita. Ynnä muuta ja ynnä muuta.
Siinä vaiheessa kun väsää museonjohtajalle väärennettyä veistosta ja
yökerhon omistajalle levysoitinta, mielessä käy, että tämä ei ole ihan
järjellisten kädellisten hommaa. Neljättä tuntia on jo mennyt, Vävy
hymyilee vinosti ja kohta menee viimeinen bussi, mutta silti
pitää rakentaa vielä jokin mööpeli.
Ihan vaan sen takia, että koirien päivälenkki kulkee Jälkijälkikasvun
tarhan ohi ja on ihan kiva kuulla eskarilaisen selittävän kavereilleen,
että "mun mummi on muuten aika hyvä MySimsin pelaaja".
perjantai, 28. syyskuu 2007
Kommentit