Kaihdan viiden tähden leffoja ja usein myös ns. testivoittajia. Mutta kun Maximum C-8000 -digiboksia sai alle 250 euron ja toiselle/uudelle/suuremmalle tallentavalle digiboksille oli tarvetta, vertailuista ja esittelyistä tavatut ominaisuudet suorastaan pakottivat kaupantekoon.

Olen ollut sinnikäs Topfield-fani, mutta sorry Toppy, Maxim on aika viehko vehje.

En periaatteessa paljon vaadi, mutta yksi asia on must: ohjelmaoppaan on osattava näyttää antinsa kanava kerrallaan listana. Inhoan useampaa kanavaa yhdellä kertaa esittelevää ruudukkoa – etenkin, jos ruudukon päivittyminen kestää iät ja aamenet. Maxim ymmärtää minua erinomaisesti: se tarjoaa kolme eri esitysmuotoa sekä mahdollisuuden ajastaa ohjelmaoppaan päivitys ja tallennus kerran vuorokaudessa. Lisäksi ohjelmien ajastukselle on mahdollisuus automatisoida halutut lisäajat sekä alkuun että loppuun.

Arvostan suuresti sitä, ettei erilaisissa kanavalistauksissa tarvitse roikottaa niitä maksukanavia, joita ei suostu suurin surminkaan katsomaan saati tilaamaan. Ison plussan annan siitäkin, että kanavalistauksissa näkyy kanavan nimen lisäksi myös meneillään olevan ohjelman nimi. Kanavalta toiselle siirryttäessä näkyy senhetkisen ohjelman ja seuraavankin nimi, mikä sekin on sangen katsojaystävällinen ominaisuus. Lisäksi vekottimen etupaneelissa näkyy kryptisen numeron sijasta kanavan nimi. Iso kiitos myös teksti-tv:n nopeudesta ja alasivujen selattavuudesta ilman latauksen odottelua.

Tekniikasta en paljon ymmärrä. Osaan olla tyytyväinen 320 gigan kovalevystä ja siitä, että laitteessa on tuuletin, jonka voi joko ajastaa, pitää aina päällä tai kytkeä pois. USB-liitännälle ja ulkoisen kovalevyn kytkentämahdollisuudelle voi tulla käyttöä, samoin HDMI-kytkylle sitten, kun uuden littuhybriditelkkarin aika tulee. Ehkä tuota Ethernet-reikääkin voisi hyödyntää, jotta Maxim ja Macconen voisivat seurustella keskenään.

On minulla kyllä moitteitakin. Ohjelmaoppaassa haluaisin nähdä lisäinfon heti eikä napin takaa. Ruudussa olisi tilaa, mutta sarakkeeseen syötetään älyttömiä genre-mainintoja. Kotikokit kuuluvat lajityyppiin "yhteiskunta/politiikka" ja American Idol = "urheilu". Käyttöoppaassa ollaan laitteen itsestäänselvyyksien lumoissa sen verran, että joitakin detaljeja ei selitetä lainkaan tai epäselvästi, ja manuaali antaa kaukosäätimen joillekin napeille olemattomia nimiä.

Käyttäjä ei välttämättä joudu paljonkaan näpyttämään tekstiä. Kännyköistä tuttu systeemi riittänee suosikkilistojen nimeämiseen, mutta jotenkin kaipaan Topfieldin näppäimistöruutuja.

Ja tästä olin saada hepulin: kun tallennettua ohjelmaa toistaa, vempeleen etupanelissa pyörii ohjelman nimi ja sana "toisto". Ei kerran eikä kahdesti vaan koko ajan aivan kuin katsoja olisi täysidiootti, joka ei tiedä mitä on tekemässä ja minkänimiselle ohjelmalle. Ainakaan vielä en ole löytänyt namiskukkelia, josta tuon silmissä vilisevän häiriön saisi pois.