(Varoitus: sisältää hervotonta kerskuntaa ja eturinnan röyhistelyä. Narunjatkeen huom.)

Tiistaina 19. elokuuta 2008 täytin tasan yhden vuoden. Koska tässä huushollissa määräävät kaikki muut kuin minä, juhlat olivat kokoni mukaisesti pienimuotoiset. Suorastaan olemattomat.

Sen sijaan että olisin lepäillyt koko päivän silkkityynyllä tai saanut tehdä mitä kaikkien kunnon Äijien kuuluu tehdä juoksuaikaisten tyttöjen kanssa (isomummi-Nuudeli ja isotäti-Maija, jees, molemmat), jouduin hommiin. Narunjatkeen hommat tiedetään: kamaa reppuun ja menoksi.

Ei menty kauaksi. Pari pysäkinväliä tuubilla ja vielä vähemmän bussilla. Ja sitten kävelyä sellaiselle kentälle, jossa oli ainakin miljoona koiraa. Taas kerran suurin osa niitä raasuja, jotka eivät ole syntyneet mäyräkoiriksi. Näitä näytelmäjuttuja, ei kuitenkaan edelleenkään mitenkään oikeesti, leikisti vaan. Match show.

Kun oli odotettu ainaski sata tuntia ja olin saanut riekkua kaikenlaisten kavereiden kanssa, Narunjatke kaivoi vähän maalaispalvikinkkua repusta ja sitten mentiin imitoimaan mäyräkoiraa. Pareittain kun kilpailtiin, niin mulla oli vastassa joku parsittu russeli. Sille annettiin sininen nauha ja mulle vaaleanpunainen – pinkki, hei, Äijälle. Tok-tok, missä tyylitaju? Emmä mikään likka ole.

Sitten taas odotettiin sata tuntia, ja mentiin uudelleen kehään, mutta nyt meitä olikin iso lauma. Mun piti seistä sillä lailla kun on treenattu, ja kun Narunjatkeella oli sitä kinkkua, niin onnistuihan se. Suurin osa ajettiin pois kehästä mutta mun piti vielä jäädä kolmen muun kanssa. Onneksi edes yksi niistä oli kanssa mäyräkoira. Meidät laitettiin järkkään ja annettiin pyttyjä ja ruokapussia. Olin kuulemma kolmanneksi paras ja se toinen mäyräkoira oli neljäs. No, sillä oli parta ja se oli varmaan viis kertaa isompi. Mutta kulta ja hopea meni ihan muille kuin mäyräkoirille, mikä oli kyllä aika säälittävää.

Ymmärsivät kuitenkin korjata mokoman fiban ja valitsivat koko näyttelyn komeimman mäyräkoiran. Varmaan viiskytykstoista mäyräkoiraa samassa kehässä eikä muunrotuisia huolittu mukaan lainkaan. Ei niillä kyllä olis ollut mitään jakoakaan, kun mä olin kisaamassa. Narunjatke pyyhki maalaispalvikinkun rasvoja sormistaan takamukseensa, kun sitä niin kovasti käteltiin. Ja mut nostettiin pöydälle pytyn ja ruokapussin viereen ja otettiin valokuvaa ja sensellaista.

Oli siinä Narunjatkeella hommia keräillä kaikkia mun voittojani. Käski olemaan ylpistymättä ja sanoi, etten mä muka ihan niin komea ole. Antoi kuitenkin loput kinkut ja hankki autokyydin. Vähän laskeskelin, että näytelmän komeimpana mäyräkoirana saisin palkinnoksi luvan olla Nuudelin ja Maijan kanssa sillä lailla, mutta Narunjatke on Narunjatke. Ei menty kotiin vaan mut kärrättiinkin isoeno-Nuutin hoteisiin ja täällä mä nyt joudun olemaan niin kauan, että likat ei tuoksu enää millekään.

Vähäks oon katkera, hei.

Yst.terv.
(S)epeli, palkitusti komee epeli