Kun on parin paukkuaran koiran uusiavuosia seurannut, on kiva elellä sellaisen kvartetin kanssa, jossa uusivuosi hetkauttaa vain yhtä koiraa. Ja sitäkin niin, että ikkunalaudalle pitäisi päästä, sälekaihtimet olisi avattava, jotta neiti saisi ihailla raketteja.

Pykälillä säädettyjä ammuskelun aikarajoituksia ei valvota, joten paukuttelua oli kuunneltava heti Tapaninpäivästä. On siis ääliömäistä, että pykäliä on ylipäänsä olemassa, ja yhtä ääliömäistä on ammuskella rahaa taivaalle. Ylipäänsä.

Ruotsin tv:n uutiset kertoivat kuin kohujuttuna, että kymmenet tuhannet koirat syövät uudenvuoden alla rauhoittavia. Missään kohtaa jutussa ei asiaa käsitelty siitä näkökulmasta, että koiranjalostuksessa on jotain perusteellisesti pielessä, jos koville äänille herkkiä koiria on kymmeniä tuhansia. Tuo arkuus kun on voimakkaasti periytyvää, joten sitä pystyttäisiin kyllä jalostuksella karsimaan.

Ei Suomessa olla paljonkaan viisaampia. Ei olisi temppu eikä mikään irrottaa esimerkiksi jäljestämiskokeiden laukauksensieto-osuus omaksi itsenäiseksi testikseen ja vaatia, että rotuun katsomatta jokaikisen jälkeläisiä tekevän murren pitäisi olla laukausvarma. Fifejä myöten.