Kun on parin paukkuaran koiran uusiavuosia seurannut, on kiva elellä
sellaisen kvartetin kanssa, jossa uusivuosi hetkauttaa vain yhtä
koiraa. Ja sitäkin niin, että ikkunalaudalle pitäisi päästä,
sälekaihtimet olisi avattava, jotta neiti saisi ihailla raketteja.
Pykälillä säädettyjä ammuskelun aikarajoituksia ei valvota, joten
paukuttelua oli kuunneltava heti Tapaninpäivästä. On siis ääliömäistä,
että pykäliä on ylipäänsä olemassa, ja yhtä ääliömäistä on ammuskella
rahaa taivaalle. Ylipäänsä.
Ruotsin tv:n uutiset kertoivat
kuin kohujuttuna, että kymmenet tuhannet koirat syövät uudenvuoden alla
rauhoittavia. Missään kohtaa jutussa ei asiaa käsitelty siitä
näkökulmasta, että koiranjalostuksessa on jotain perusteellisesti
pielessä, jos koville äänille herkkiä koiria on kymmeniä tuhansia. Tuo
arkuus kun on voimakkaasti periytyvää, joten sitä pystyttäisiin kyllä
jalostuksella karsimaan.
Ei Suomessa olla paljonkaan
viisaampia. Ei olisi temppu eikä mikään irrottaa esimerkiksi
jäljestämiskokeiden laukauksensieto-osuus omaksi itsenäiseksi
testikseen ja vaatia, että rotuun katsomatta jokaikisen jälkeläisiä
tekevän murren pitäisi olla laukausvarma. Fifejä myöten.
lauantai, 6. tammikuu 2007
Kommentit