No niin. Minut on nyt julistettu Mäyräkoiraksi.

Viime aikojen lenkeillä Narunjatke on minua syynännyt ja syynännyt, ja eilen se viimein suostui myöntämään, että jees, enää ei ole imitaatio vaan  ehtaa tavaraa.

Kauan se kesti vaikka on ne lätyt ja pyttykin ja rekisterikirjassa lukee jotta mäyräkoira. Mutta kun Narunjatkeella on noita omia kotkotuksiaan. Ei kuulemma ole Mäyräkoira jossei vähintään antennikaapelia kalua (Maija laittoi palasiksi viisi puhelimen jatkojohtoa) tai tee jotakin muuta pahaa. Höh, ei Äijien tarvii tuollaisia kakaramaisuuksia tehdä.

Narunjatkeella on myös näitä ulkonäköjuttuja. Samat neljä jalkaa, pää ja häntä mulla on ollut koko ajan, mutta nyt ne on Narunjatkeen mielestä niinku "koossa". Ihan kuin olisin ollut jotenkin rikki aiemmin. Ja mulle on tullut bodia ja karvoja. No tietty, totta kai Äijille tulee bodia ja karvoja.

Vauvamaisesta / likkamaisesta tavasta lähettää p-mailia naapuruston kavereille olen jo luopumassa. Tasapaino säilyy aika hienosti kolmella jalalla, ja jos ei kukaan näe, niin voi neljännellä jalalla sillee rennon Äijämäisesti nojata puun runkoon. Mieluiten koivuun, kuusesta voi tulla pihkaa päkiään.

Eli mä olen siis Mäyräkoira. Siihen, että mut julistettaisiin Kaniinimäyräkoiraksi, menee vielä toiset 7,5 kuukautta.

Yst.terv.
(S)epeli, aito nakki