Suhteeni suklaaseen on intohimoinen ja nirso. Sanokoot EU-direktiivit mitä sanovat, minulle ei ihan mikä tahansa suklaana kelpaa.

Lapsuudessani suklaa oli juhlapyhien herkku. Jouluisin ja pääsiäisenä sitä ei voinut koskaan olla liikaa, mutta muina aikoina sitä ei juuri saanut. Niinpä poikkeuskerrat muistankin sitten harvinaisen hyvin.

Vanhemmat olivat vuokranneet auton, jolla kierrettiin Päijännettä. Pysähdyttiin kyläilemään sukulaisiin, missä suklaata tarjottiin yltäkylläisesti. Kun matkaa jatkettiin, vatsaa alkoi kääntää ja vääntää, ja kitinä takapenkiltäni oli sen mukainen. Etupenkillä isä lueskeli karttaa, ja sanoi jotta "tässä kohta on Alvettulan tienhaara" ääntäen Alvettulan tamperelaisen paksulla ällällä ja painottaen sanaa niin, että ei jäisi epäselväksi mitä vokaalia hän itse asiassa halusikaan e:n sijaan käyttää.

"Missä, missä", ihmetteli äitimuori ratin takaa ja etsi tienviittaa niin, että ajatutti auton kolmenkympin vauhdissa vastaantulijoiden kaistan yli ojaan.

Siinä hötäkässä loppui suklaan aiheuttama vatsakipu.

Erityistä suklaaherkkua sai vain laivoilta. Kissankielet olivat tummaa suklaata, eikä sitä parempaa saa mistään. Ei enää niitä kissankieliäkään. Prinssisuklaa oli tavallista isompi suklaanappi, pohjalta vaaleata ja keskellä oli tummasta suklaasta pikku nappi. Ei saa enää niitäkään.

Ulkomailla asuessani en juuri suostunut paikallisia "suklaita" syömään. Edelleenkään en kovin monta ulkomaista suklaamerkkiä kelpuuta. Juhlaa oli saada Suomen-tuliaisina Fasun suklaanappeja. Niitä laivan paksumpia sinisiä levyjä ei kannattanut meille kantaa, koska "ainoa oikea" oli se ihan ohut pikkuruutuinen.  Suklaanappeja ei enää saa, ja nykyinen ohut levy ei maistu siltä miltä pitäisi.

Suklaanirsous ei ole periytynyt Jälkikasvulle, mutta herkun hervoton ahmiminen kylläkin. Pikkupenskana sitä kerran hupeni samaa tahtia kuin minulla aikoinaan  Päijänteen ympäriajossa.  Kiire tuli kylppärin puolelle, mistä sitten kuului lapsiperheissä tuttu "äiti, tuu pyyhkimään".

Siinä jälkiä siivotessani erehdyin tokaisemaan, että nyt on suklaata pytty täynnä, mihin silloin hätäisesti viiden kieppeillä ollut tenava täräytti: "Älä, lukeeks siinä Fazer?"