Suhteeni suklaaseen on intohimoinen ja nirso. Sanokoot EU-direktiivit
mitä sanovat, minulle ei ihan mikä tahansa suklaana kelpaa.
Lapsuudessani suklaa oli juhlapyhien herkku. Jouluisin ja pääsiäisenä
sitä ei voinut koskaan olla liikaa, mutta muina aikoina sitä ei juuri
saanut. Niinpä poikkeuskerrat muistankin sitten harvinaisen hyvin.
Vanhemmat olivat vuokranneet auton, jolla kierrettiin Päijännettä.
Pysähdyttiin kyläilemään sukulaisiin, missä suklaata tarjottiin
yltäkylläisesti. Kun matkaa jatkettiin, vatsaa alkoi kääntää ja
vääntää, ja kitinä takapenkiltäni oli sen mukainen. Etupenkillä isä
lueskeli karttaa, ja sanoi jotta "tässä kohta on Alvettulan tienhaara"
ääntäen Alvettulan tamperelaisen paksulla ällällä ja painottaen sanaa
niin, että ei jäisi epäselväksi mitä vokaalia hän itse asiassa
halusikaan e:n sijaan käyttää.
"Missä, missä", ihmetteli äitimuori ratin takaa ja etsi tienviittaa
niin, että ajatutti auton kolmenkympin vauhdissa vastaantulijoiden
kaistan yli ojaan.
Siinä hötäkässä loppui suklaan aiheuttama vatsakipu.
Erityistä suklaaherkkua sai vain laivoilta. Kissankielet olivat tummaa
suklaata, eikä sitä parempaa saa mistään. Ei enää niitä
kissankieliäkään. Prinssisuklaa oli tavallista isompi suklaanappi,
pohjalta vaaleata ja keskellä oli tummasta suklaasta pikku nappi. Ei
saa enää niitäkään.
Ulkomailla asuessani en juuri suostunut paikallisia "suklaita" syömään.
Edelleenkään en kovin monta ulkomaista suklaamerkkiä kelpuuta. Juhlaa
oli saada Suomen-tuliaisina Fasun suklaanappeja. Niitä laivan paksumpia
sinisiä levyjä ei kannattanut meille kantaa, koska "ainoa oikea" oli se
ihan ohut pikkuruutuinen. Suklaanappeja ei enää saa, ja nykyinen
ohut levy ei maistu siltä miltä pitäisi.
Suklaanirsous ei ole periytynyt Jälkikasvulle, mutta herkun hervoton
ahmiminen kylläkin. Pikkupenskana sitä kerran hupeni samaa tahtia kuin
minulla aikoinaan Päijänteen ympäriajossa. Kiire tuli
kylppärin puolelle, mistä sitten kuului lapsiperheissä tuttu "äiti, tuu
pyyhkimään".
Siinä jälkiä siivotessani erehdyin tokaisemaan, että nyt on suklaata
pytty täynnä, mihin silloin hätäisesti viiden kieppeillä ollut tenava
täräytti: "Älä, lukeeks siinä Fazer?"
perjantai, 6. huhtikuu 2007
Kommentit