Suomalaisen vaalitaistelun masentavuutta paetakseni tutustuin Ruotsin TV4:lla brittiläiseen sarjaan The Amazing mrs Pritchard. Sitä on tehty viime syksynä kuusi jaksoa, ja sen pitäisi olla satiirinen draamakomedia.
Tarinan lähtökohta on arkinen: työväenpuolueen ja konservatiivien
parlamenttiehdokkaat joutuvat käsirysyyn valintamyymälän ulkopuolella.
Paikalle tulee myymälän esitäti Ros Pritchard, laittaa jätkät
järjestykseen ja toteaa, että hänkin voisi hoitaa politiikan ja jopa
paremmin kuin kukkopojat. Sanoista tekoihin ja riippumattomaksi
ehdokkaaksi, jonka sanoma saa perinteiset puolueet kaaokseen. Ros ei
valtaa vain omaa parlamenttipaikkaansa, vaan hänen naisvaltainen
ryhmittymänsä voittaa enemmistön parlamentissa ja Rosista tulee
pääministeri. Hups.
Sarjan viidessä seuraavassa jaksossa katsotaan sitten, miten Ros
brittien asiat järjestää ja miten erilaiset luurangot alkavat ryömiä
niin omista kuin avustajienkin kaapeista.
Satiiria? Taidan olla liian tyhmä, mutta ainakaan ensimmäisestä
jaksosta en sellaista löytänyt. Komedia? Ei juuri naurattanut. Draamaa?
Joo. Aviomies repii pelihousunsa, ei edes äänestä muijaansa ja yrittää
epätoivoisesti salata laillisuuden "harmaalla alueella" järkkäämiään
juttuja.
Sarja ei saanut Briteissä suurtakaan suosiota sen enempää yleisön kuin
kriitikoidenkaan keskuudessa. Niinpä voin kohtuullisen hyvällä
omallatunnolla jättää Rosin oman onnensa nojaan. Suomalaisen
demokratian näkökulmasta tarinassa ei ole mitään ihmeellistä: täällähän
on ihan mahdollista, että mistään mitään ymmärtämättömät luikahtavat
eduskuntaan ääniharavien vanavedessä ja alkavat tehdä ihmisten
arkiasioiden hoitamisesta ydinfysiikan kaltaista etäistä kvasitiedettä.
sunnuntai, 4. helmikuu 2007
Kommentit