Lopetin päivälehteni tilauksen. Ei se kummoinen ollut - paperia perjantaista sunnuntaihin, muina aikoina tabletti/selainversio. 

Kyse oli äärettömän pienestä asiasta. Tuoreimmassa ulkoasu-uudistuksessa aviisissa siirryttiin korostamaan asioita keltaoranssilla värillä. Värisävy oli sellainen, että tekstin pohjavärinä se teki mustan kirjasimen vaikealukuiseksi. Kirjasinvärinä se oli täysin kelvoton.

Meillä pidetään kauheaa porua siitä, kuinka väestö vanhenee, mutta printtimedian taittajakuntaa asia ei tunnu liikuttavan millään tavalla. Kaikenlaisia tekstin pohjavärejä valittaessa pääosassa tuntuu olevan jokin muu kuin se, että painettu teksti olisi lukukelpoista myös sille väestönosalle, joka ikääntyessään näkee yhä huonommin.

Kun nyt tablettini/selaimeni ei enää suunnista tilaamani päivälehden sivuille, seilailen erilaisilla maksuttomilla uutissivuilla. Ykkösvalintani on YLE - ainakin niin kauan, kun se tarjoaa tuoreimmat uutisensa nykyisessä muodossaan ja "minun verorahoilla".

Maksullisia uutissivuja kaihdan viimeiseen asti. En suostu maksamaan journalismista, joka jättää oikoluvun ja viestin sisällön tulkitsemisen lukijalle. Esimerkiksi käyköön viiden virkkeen "uutinen" parisuhdekärhämästä. Kaksi 43-vuotiasta riiteli oikein fyysisesti ja putkaan vietiin 50-vuotias mies. Sis kuka? Tod.näk. pätkään tulee aikanaan ns. päivitys, mutta tuskin moiseen pilipalijournalismiin kovin moni kuitenkaan palaa.

Oikolukijain ammattikunta kuoli pois, kun tekninen kehitys teki toimittajista latojia. Nettivallankumouksen myötä näyttää ilmeiseltä, että myöskään tekstiä käsitteleviä toimittajia / toimitussihteereitä ei enää ole ja toimittajat itse ovat luopuneet oman hengentuotteensa läpiluvusta.  

Kielenhuollosta ja sanojen merkityksen hallitsemisesta sanon vain sen verran, että nykyjournalistit tuskin haluavat, että heistä puhutaan toimittajajoukkiona.