Trion aamulenkillä vastaan tuli varttuneempi kansalainen, joka hetken koiria ihasteltuaan julisti tuomion: "Mutta pitäisi olla lihavampia."

Kiesusmaaria. Olen minä törmännyt tähän ihmistyyppiin aiemminkin. Ensimmäinen oli äitini, joka syötti perheen ekan mäyräkoiran jo pentuna sellaiseksi, että alta kaksivuotiaana sillä oli selkä kuin notkollaan oleva leveä riippusilta eikä sitä enää ikinä saatu laihtumaan normaalimittoihin. Äiti yritti samaa myös seuraavan mäyräkoiran kanssa ja herkesi vasta sitten, kun koiralta alta kaksivuotiaana menivät jalat alta välilevytyrän seurauksena. Rekku toipui ja pysyi koivillaan pitkälle toiselle kymmenelle, eikä siinä enää ikinä ollut grammaakaan ylipainoa.

Yhden ns. maataloloman aikana törmäsin mummoon, joka oli ottanut vierailunsa pääsisällöksi talon kissojen ja koirien lihottamisen. Puurokuppeja oli puskissa ja navetan nurkalla houkuttimena myös tälle välilevytyrästä toipuneelle mäyräkoiralle. Silmitön syöttäminen loppui vasta kun uhkasin lakimiehellä. Muistaakseni mummo suivaantui niin, että pakkasi kimpsunsa ja keskeytti lomansa.

Vakuutusyhtiö Agria on rakentanut 200.000 koiran aineistosta sairastavuus- ja kuolleisuusprofiilin 80 rodulle. Tuon joukon keskiarvoon verrattuna mäyräkoirien riski saada selkäongelmia on kahdeksankertainen, ja myös sydänvaivojen riski on koko joukon keskiarvoa korkeampi. Kumpikaan vaiva ei tykkää ylipainosta, joten normaalijärjellä tarkasteltuna "Hoikka mäyräkoira on ruma mäyräkoira"-ajattelussa on jotakin todella pahasti pielessä.