Keskikokoinen videonoutaja – sellainen kuin Pikku Kakkosen Ransu – asuu koiraharrastajan huushollissa tunteenomaisesti hoivailtuna lemmikkinä, joka vastaa rotunimikettään ehkä sen verran, että osaa isännän osoituksesta noutaa lattialle levinneestä tallennekasasta jonkin leffan. Ei ehkä sitä haluttua leffaa, mutta sellaisen, jonka voi katsoa paremman puutteessa.

Jos saman rodun edustaja asuu koirastajan nurkissa, niin tunteet ovat pelissä sielläkin arkisessa koiranhoidossa mutta sen lisäksi etenkin puolustettaessa videonoutajien käyttökoetta. Siinä  videonoutajalle annetaan lappu ja lompsa, lähetetään likeisen ostarin videovuokraamoon valitsemaan oikea leffa ja saamaan rahasta oikein takaisin ja leiman kanta-asiakaskorttiin. Käyttövalioksi pääsee, jos viisi kertaa tuo oikean leffan, ja sen lisäksi on kolmasti joutunut käyttämään matkaan julkista liikennettä.

Vaikka katsottavaa voi vuokrata jo netistäkin ja ihannoitu digi-tv-aika lupailee napin painalluksella  piuhaa pitkin pay-per-view-elämyksiä, videonoutajia harrastavat koirastajat tarraavat silti käyttökokeeseensa. Taivas putoaisi niskaan varsinkin silloin, jos koetulosta ei enää vaadittaisi näyttelyransujen muotovalion arvoon. "Ei videonoutaja ole videonoutaja, jos siitä tulee Suomen muotovalio ilman vuokraamossa käyntiä."

Perustelu on samaa luokkaa kuin että kiinanpystykorva ei pääse muotovalioksi, ellei sen liha maistu hyvälle. Tai jos tipsu ei osaa pyörittää rukousmyllyä eikä pekingeesi kokeessa todista osaavansa karkottaa pahoja henkiä.

Menneeseen maailmaan takertuvat koirastajat ovat erittäin kekseliästä porukkaa. He suoltavat koevaatimuksen puoltoperusteluja samalla tahdilla kuin Hollywood kalkkunaleffoja. Kaikki perustelut pohjautuvat tunteeseen ja vain siihen. Käytettävissä olevilla asiatiedoilla – etenkin jos ne vievät pohjan tunneperusteluilta – ei ole merkitystä.

Silläkään ei ole merkitystä, että vuokraamossakäyntikokeessa palloilee niin vähän koiria, ettei koetulosta voi systemaattisesti ja johdonmukaisesti vaatia jälkeläisiä pusaavilta videonoutajilta. Pikkuransuja siis syntyy ilman, että niiden vanhemmat tietävät mitä eroa on VHS:llä ja DVD:llä. Tämä on koirastajien mielestä  vastuutonta kasvattamista ja vika on pennuttajissa eikä missään tapauksessa vuokraamossakäyntikokeessa.

Sillä tärkeää on vahtia, mikä koira saa tulla valioksi. Se on paljon tärkeämpää kuin koirien jalostaminen, koska vahtimista voi tehdä tunteella kun taas jalostaminen vaatii järjen käyttämistä. Ja vain sitä.