Keskikokoinen videonoutaja – sellainen kuin Pikku Kakkosen Ransu – asuu
koiraharrastajan huushollissa tunteenomaisesti hoivailtuna lemmikkinä,
joka vastaa rotunimikettään ehkä sen verran, että osaa isännän
osoituksesta noutaa lattialle levinneestä tallennekasasta jonkin
leffan. Ei ehkä sitä haluttua leffaa, mutta sellaisen, jonka voi katsoa
paremman puutteessa.
Jos saman rodun edustaja asuu koirastajan
nurkissa, niin tunteet ovat pelissä sielläkin arkisessa koiranhoidossa
mutta sen lisäksi etenkin puolustettaessa videonoutajien käyttökoetta.
Siinä videonoutajalle annetaan lappu ja lompsa, lähetetään
likeisen ostarin videovuokraamoon valitsemaan oikea leffa ja saamaan
rahasta oikein takaisin ja leiman kanta-asiakaskorttiin. Käyttövalioksi
pääsee, jos viisi kertaa tuo oikean leffan, ja sen lisäksi on kolmasti
joutunut käyttämään matkaan julkista liikennettä.
Vaikka katsottavaa voi vuokrata jo netistäkin ja ihannoitu digi-tv-aika
lupailee napin painalluksella piuhaa pitkin
pay-per-view-elämyksiä, videonoutajia harrastavat koirastajat tarraavat
silti käyttökokeeseensa. Taivas putoaisi niskaan varsinkin silloin, jos
koetulosta ei enää vaadittaisi näyttelyransujen muotovalion arvoon. "Ei
videonoutaja ole videonoutaja, jos siitä tulee Suomen muotovalio ilman
vuokraamossa käyntiä."
Perustelu on samaa luokkaa kuin että kiinanpystykorva ei pääse
muotovalioksi, ellei sen liha maistu hyvälle. Tai jos tipsu ei osaa
pyörittää rukousmyllyä eikä pekingeesi kokeessa todista osaavansa
karkottaa pahoja henkiä.
Menneeseen maailmaan takertuvat koirastajat ovat erittäin kekseliästä
porukkaa. He suoltavat koevaatimuksen puoltoperusteluja samalla
tahdilla kuin Hollywood kalkkunaleffoja. Kaikki perustelut pohjautuvat
tunteeseen ja vain siihen. Käytettävissä olevilla asiatiedoilla –
etenkin jos ne vievät pohjan tunneperusteluilta – ei ole merkitystä.
Silläkään ei ole merkitystä, että vuokraamossakäyntikokeessa palloilee
niin vähän koiria, ettei koetulosta voi systemaattisesti ja
johdonmukaisesti vaatia jälkeläisiä pusaavilta videonoutajilta.
Pikkuransuja siis syntyy ilman, että niiden vanhemmat tietävät mitä
eroa on VHS:llä ja DVD:llä. Tämä on koirastajien mielestä
vastuutonta kasvattamista ja vika on pennuttajissa eikä missään
tapauksessa vuokraamossakäyntikokeessa.
Sillä tärkeää on vahtia, mikä koira saa tulla valioksi. Se on paljon
tärkeämpää kuin koirien jalostaminen, koska vahtimista voi tehdä
tunteella kun taas jalostaminen vaatii järjen käyttämistä. Ja vain sitä.
maanantai, 2. huhtikuu 2007
Kommentit