Seuraa yhdistetty kukkahattutäti- ja vanhuuskohtaus. Varoitan kirosanoista.
Minä siis en katso Big Brotheria. Minä en halua katsoa Big Brotheria.
Minä en edes haluaisi kuulla moisesta paskasta yhtään mitään, mutta kun
kukkahattu kallellaan köpötän lähikauppaan ostamaan ruisleipää,
kirnupiimää ja omegakolmosta, niin tätä helvetin töhkää tuupataan
silmille joka lööpistä ja lehden kannesta. Kirjaimetkin ovat niin
isoja, että vanhoilla silmillä näkee ilman kakkuloitakin.
Sanomattakin on käynyt selväksi, että ohjelmassa ei ole yhtään ns.
sivistynyttä ja fiksua ihmistä. Ei voi ollakaan, koska ns. sivistyneet
ja fiksut ihmiset eivät suurin surminkaan menisi mukaan ihmisten
nöyryytysohjelmiin. Tämä on yksi puoli asiaa, ja loppu on sitten ns.
yhteiskunnan ns. normien epäjohdonmukaista sekamelskaa, josta ei ota
selvää edes ns. sivistynyt ja fiksu ihminen.
Joskus ammoisina aikoina viimeisen jääkauden jälkeen minulle
opetettiin, että jos ihminen on saanut vankilatuomion ja sen kiltisti
istunut, niin rikos on sovitettu ja sillä siisti. Niinpä on ihan jees,
että esimerkiksi "koplaamisesta" tuomittu voidaan valita eduskuntaan ja
sitä rataa. 2nd chääns, nääs.
Vähän myöhemmin jouduin tavan takaa seuraamaan keskustelua siitä, että
on moraalisesti tuomittavaa ja epäeettistä leimata ihmisiä julkisesti.
Jalkapuut ovat olleet ja menneet, eikä ole oikein julkistaa esimerkiksi
paikallislehdessä listaa niistä kuntalaisista, jotka ovat kärähtäneet
kännissä ajamisesta. Ja aivan hiljattain meille kerrottiin, että
yksinhuoltajaäiti jätettiin rikoksesta tuomitsematta, ettei tulisi
rassukalle vaikeuksia työnsaannissa. Se, että samainen
yksinhuoltajaäiti nyt istuu odottamassa myrkytysmurhatutkimusten
käänteitä, on oma lukunsa suomalaisen oikeudenkäytön seurauksista.
Jossakin noissa edellisissä kappaleissa kulkee kansakunnan
moraalikäsitysten jonkin sortin ydin. Mutta eihän siitä ytimestä saa
kiinni, kun on tuo Big Brother. Mikään ei ole mitään eikä mistään saa
selvää.
En ole saanut selvää enkä viitsi edes ottaa selvää, onko BB-talosta
potkitun Akin – en edes tiedä enkä todellakaan piittaa kuka se noista
julkisuudenkipeyttään potevista vatipäistä on – suurin synti se, että
hänellä on rikosrekisteri, vai se, ettei hän siitä taloon pyrkiessään
kertonut. Miten se nyt olikaan tuon rikoksen sovittamisen kanssa ja
missä luuraavatkaan nyt kriminaalihuollon kukkahattutädit saarnaamassa
uuden mahdollisuuden etceteraa antamisesta? Miten se nyt olikaan tämän
julkisen leimaamisen kanssa?
Siis niinku ihan periaatteessa niinku haloo?
perjantai, 28. syyskuu 2007
Kommentit