Seuraa yhdistetty kukkahattutäti- ja vanhuuskohtaus. Varoitan kirosanoista.

Minä siis en katso Big Brotheria. Minä en halua katsoa Big Brotheria. Minä en edes haluaisi kuulla moisesta paskasta yhtään mitään, mutta kun kukkahattu kallellaan köpötän lähikauppaan ostamaan ruisleipää, kirnupiimää ja omegakolmosta, niin tätä helvetin töhkää tuupataan silmille joka lööpistä ja lehden kannesta. Kirjaimetkin ovat niin isoja, että vanhoilla silmillä näkee ilman kakkuloitakin.

Sanomattakin on käynyt selväksi, että ohjelmassa ei ole yhtään ns. sivistynyttä ja fiksua ihmistä. Ei voi ollakaan, koska ns. sivistyneet ja fiksut ihmiset eivät suurin surminkaan menisi mukaan ihmisten nöyryytysohjelmiin. Tämä on yksi puoli asiaa, ja loppu on sitten ns. yhteiskunnan ns. normien epäjohdonmukaista sekamelskaa, josta ei ota selvää edes ns. sivistynyt ja fiksu ihminen.

Joskus ammoisina aikoina viimeisen jääkauden jälkeen minulle opetettiin, että jos ihminen on saanut vankilatuomion ja sen kiltisti istunut, niin rikos on sovitettu ja sillä siisti. Niinpä on ihan jees, että esimerkiksi "koplaamisesta" tuomittu voidaan valita eduskuntaan ja sitä rataa. 2nd chääns, nääs.

Vähän myöhemmin jouduin tavan takaa seuraamaan keskustelua siitä, että on moraalisesti tuomittavaa ja epäeettistä leimata ihmisiä julkisesti. Jalkapuut ovat olleet ja menneet, eikä ole oikein julkistaa esimerkiksi paikallislehdessä listaa niistä kuntalaisista, jotka ovat kärähtäneet kännissä ajamisesta. Ja aivan hiljattain meille kerrottiin, että yksinhuoltajaäiti jätettiin rikoksesta tuomitsematta, ettei tulisi rassukalle vaikeuksia työnsaannissa. Se, että samainen yksinhuoltajaäiti nyt istuu odottamassa myrkytysmurhatutkimusten käänteitä, on oma lukunsa suomalaisen oikeudenkäytön seurauksista.

Jossakin noissa edellisissä kappaleissa kulkee kansakunnan moraalikäsitysten jonkin sortin ydin. Mutta eihän siitä ytimestä saa kiinni, kun on tuo Big Brother. Mikään ei ole mitään eikä mistään saa selvää.

En ole saanut selvää enkä viitsi edes ottaa selvää, onko BB-talosta potkitun Akin – en edes tiedä enkä todellakaan piittaa kuka se noista julkisuudenkipeyttään potevista vatipäistä on – suurin synti se, että hänellä on rikosrekisteri, vai se, ettei hän siitä taloon pyrkiessään kertonut. Miten se nyt olikaan tuon rikoksen sovittamisen kanssa ja missä luuraavatkaan nyt kriminaalihuollon kukkahattutädit saarnaamassa uuden mahdollisuuden etceteraa antamisesta? Miten se nyt olikaan tämän julkisen leimaamisen kanssa?

Siis niinku ihan periaatteessa niinku haloo?