Isoäitini vietti eläkeläispäivänsä kerrostalon viidennessä kerroksessa ilman hissiä seuranaan valintalevypuhelin, radio ja osuustoimintaliikkeen jäsenlehdet.
Äitinikin oli viidennessä kerroksessa mutta sentään hissin päässä
seuranaan näppäinpuhelin, radio, televisio ja näkövammaisten
äänikirjat. Televisio huvitti häntä eniten silloin, kun MTV:n
musiikkivideoista oli käännetty ääni pois ja rokkaajien
vääntelehtimisille saattoi kehittää aivan omia diagnooseja kihomadoista
sappikiviin. Luovaa toimintaa kaihipotilaalta.
Itse olen kahdeksannessa kerroksessa. Kännykkä on kolmegee plus kamera,
radiota kuuntelen satunnaisesti, televisio on kovasti digiajassa, ja
tietokoneesta puuttuu enää videokaappari. Äidikseni heittäydyn silloin,
jos Joel Hallikainen esiintyy televisiossa. Ääni pois ja hupi
kaksinkertaistuu. Etenkin lähikuvissa.
Kotitietokoneet olivat äitini vielä eläessä juuri muuttumassa
MS-DOS-vehkeiksi. Kun radio ja vaiennettu MTV eivät äidille riittäneet,
hän käytti puhelinta osallistuakseen harhailuihini Zork-peleissä. Nyt
kun jään jumiin Funny Farmilla, soitan Jälkikasvulle ja Vävylle.
Skypellä.
perjantai, 8. joulukuu 2006
Kommentit