Isoäitini vietti eläkeläispäivänsä kerrostalon viidennessä kerroksessa ilman hissiä seuranaan valintalevypuhelin, radio ja osuustoimintaliikkeen jäsenlehdet.

Äitinikin oli viidennessä kerroksessa mutta sentään hissin päässä seuranaan näppäinpuhelin, radio, televisio ja näkövammaisten äänikirjat. Televisio huvitti häntä eniten silloin, kun MTV:n musiikkivideoista oli käännetty ääni pois ja rokkaajien vääntelehtimisille saattoi kehittää aivan omia diagnooseja kihomadoista sappikiviin. Luovaa toimintaa kaihipotilaalta.

Itse olen kahdeksannessa kerroksessa. Kännykkä on kolmegee plus kamera, radiota kuuntelen satunnaisesti, televisio on kovasti digiajassa, ja tietokoneesta puuttuu enää videokaappari. Äidikseni heittäydyn silloin, jos Joel Hallikainen esiintyy televisiossa. Ääni pois ja hupi kaksinkertaistuu. Etenkin lähikuvissa.

Kotitietokoneet olivat äitini vielä eläessä juuri muuttumassa MS-DOS-vehkeiksi. Kun radio ja vaiennettu MTV eivät äidille riittäneet, hän käytti puhelinta osallistuakseen harhailuihini Zork-peleissä. Nyt kun jään jumiin Funny Farmilla, soitan Jälkikasvulle ja Vävylle.

Skypellä.