Kevään siivousurakasta on saatu valmiiksi pakastimen sulatus ja yhden
hyllykön (sen kapeimman) putsaus. Viisi hyllykköä on vielä jäljellä, ja
tässä kohtaa kiroan asunnon aikanaan remontoineen ihmisen
avo-avo-keittiötä. Avo-avo tarkoittaa hyllyköitä ilman ovia.
Hyllykköjen pintamateriaali on pikkuröpeliäistä valkoista muovia, joten
useamman vuoden paistorasvat istuvat pinnassa sangen sitkeästi.
Sisustuksen kummallisuuksiin kuuluu myös kaasulieden viereisen seinän
pesukelvoton paperitapetti.
Hyllyköiden ovettomuutta voi
toki puolustella sillä, että keittiö on kapea ja sen vuoksi yksikin
avoin ovi voisi olla vaarallinen – mutta eikö se ihminen ollut ikinä
kuullut liukuovista?
Aloittaessani kaikkein leveimmän
hyllykön raivausta siunasin astiapesukonetta, joka yhden ihmisen
huushollissa muuten tuntuu ylellisyydeltä. Ylimmällä hyllyllä on
nimittäin leposija kaikille niille 35 coctail-lasille, joita en ole
vielä saanut astiahullun ja snobin äitini jäämistöstä tuhottua.
Astianpesukoneesta ei taida kuitenkaan olla apua, kun
siivousraivohulluuteni yltää sille hyllylle, jossa on 12 kristallista
viinilasia.
Jälkikasvuni epäili, että siivoan vain koska
reserviläisellä on tylsää. Kakan marjat, siivoan kun on paskasta, enkä
voi työn, levon, sairauden tai muun kiireen tekosyyllä jättää hommaa
tekemättä. Ainahan tästä voi tehdä neuleblogaamisen kaltaisen trendin
ja kerätä kaiken maailman putsausvinkit yhteen nippuun.
Not bloody likely.
lauantai, 10. helmikuu 2007
Kommentit