Agatha Christien ikäneitodekkari nettiaikaan sijoitettuna ei olisi
ikinä paljastanut ensimmäistäkään murhaajaa etsimällä
rinnakkaisuuksia oman lähitodellisuutensa ja rikospaikan kummajaisten
välillä. Netti tappaa tehokkaasti suhteellisuuden tajun ja kyvyn
analogioihin, eikä moisia murhia selvitä Marple, Poirot eikä Rantanplan.
Jos oikeassa elämässä bileiden isäntä tarjoaisi pelkkää kiljua, joka
saa pään sekaisin ja silmät vilmehtimään, ynnä haistatusten
saattelemana kieltäytyisi tarjoamasta vaihtoehdoksi kraanavettä,
öykkäröinnin tunnistaisivat kaikki. Paitsi ne, jotka ovat juoneet sitä
kiljua riittävästi.
Kun virtuaalikekkereissä samainen veijari
keskustelupalstan isäntänä tarjoaa ainoaksi vaihtoehdoksi
sivuratkaisun, joka saa pään sekaisin ja silmät vilmehtimään, ynnä
haistatusten saattelemana kieltäytyy tarjoamasta vaihtoehdoksi
selkeämpää lukukokemusta, öykkäröinnin havaitsee vain harva. Muut
kiiruhtavat kiittelemään hyvästä työstä siinä pelossa, että
isäntä muuten sulkee koko läävän ja hylkää heidät nettiavaruuden
harhailijoiksi. Ilman kiljua.
Miss Marple pitäisi varmaankin
kutsua moisen palstan jäseneksi. Johan mummun pelkkä läheisyyskin on
tappavaa laatua, varsinkin henkilögallerian ynseimmille hahmoille.
lauantai, 4. maaliskuu 2006
Kommentit