Agatha Christien ikäneitodekkari nettiaikaan sijoitettuna ei olisi ikinä paljastanut  ensimmäistäkään murhaajaa etsimällä rinnakkaisuuksia oman lähitodellisuutensa ja rikospaikan kummajaisten välillä. Netti tappaa tehokkaasti suhteellisuuden tajun ja kyvyn analogioihin, eikä moisia murhia selvitä Marple, Poirot eikä Rantanplan.

Jos oikeassa elämässä bileiden isäntä tarjoaisi pelkkää kiljua, joka saa pään sekaisin ja silmät vilmehtimään, ynnä haistatusten saattelemana kieltäytyisi tarjoamasta vaihtoehdoksi kraanavettä, öykkäröinnin tunnistaisivat kaikki. Paitsi ne, jotka ovat juoneet sitä kiljua riittävästi.

Kun virtuaalikekkereissä samainen veijari keskustelupalstan isäntänä tarjoaa ainoaksi vaihtoehdoksi sivuratkaisun, joka saa pään sekaisin ja silmät vilmehtimään, ynnä haistatusten saattelemana kieltäytyy tarjoamasta vaihtoehdoksi selkeämpää lukukokemusta, öykkäröinnin havaitsee vain harva.  Muut kiiruhtavat kiittelemään  hyvästä työstä siinä pelossa, että isäntä muuten sulkee koko läävän ja hylkää heidät nettiavaruuden harhailijoiksi. Ilman kiljua.

Miss Marple pitäisi varmaankin kutsua moisen palstan jäseneksi. Johan mummun pelkkä läheisyyskin on tappavaa laatua, varsinkin henkilögallerian ynseimmille  hahmoille.