Päivää ja silleen.

Jutut on kuulkaa aika vähissä, kun olen joutunut olemaan viikkotolkulla Nuutti-enon kaverina. Tytöt alkoivat tuoksua hyvälle, ja sehän tiesi minun ja muonapurkin matkaa Varamamman ja ViiksettömänMiehen huusholliin. Täällä sitä nyt sitten on oltu maaliskuun viimeisestä viikosta lähtien. 

Pitkään aikaan ei Narunjatketta näkynyt mailla eikä halmeilla, mutta sitten tuli koko tätikööri Nuuttilaan talonvahdiksi. Kaikki kolme tuoksuivat niin mahdottoman hyvälle, mutta eristyksiinhän ne kyörättiin, eikä me saatu Nuutin kanssa edes ovenraosta haistella. Isomummu-Nuudeli katosi yhtenä aamuna Narunjatkeen kanssa jonnekin, eikä sitten tullut enää takaisin. Narunjatke oli koko päivän aika kummallinen. Meitä poikia halaili paljon, ja me nuoltiin märkiä poskia.

Kun talonvahtiviikko loppui, niin seurasin tarkkaan, pakataanko mun muonapurkki ja pääsenkö kotiin. Njet. Maija ja Mutsi lähtivät perät keikkuen ja veivät tuoksut mennessään. Narunjatke on kyllä sen jälkeen käynyt halailemassa ja suihkussa, kun meillä kotona ei kuulemma ole vettä. Minä joudun olemaan evakossa siksi, kun kämpässä ramppaa remppamiehiä, joita en saa vahtia ja komennella.

Pari päivää sitten Narunjatke tuli taas pesulle ja toi Maijan ja Mutsin tullessaan. Eivät tuoksuneet, mutta pitihän meidän poikien esittää miesmäisiä juttuja. Yleensä siitä on seurannut, että likat joutuvat oven taakse arestiin, mutta tällä kertaa sinne suljettiinkin meidät pojat. Eikä kotiinpääsystä puhettakaan, piti vaan katsella, kun likat lähtivät nokka ja häntä pystyssä.

Ei auta, vaikka esitän vuoroin pingviiniä, vuoroin murmelia. Kotiin ei ole menemistä ennen kuin tulee joku ihme Juhannus. En tiedä, onko se ruokaa vai koiranpentu, mutta selviäähän tuo sitten aikanaan.

Yst.terv.
(S)epeli, evakkoparka