Vaikka en kuulukaan siihen osaan ihmiskuntaa, jonka tärkeysjärjestysten yläpäähän kuuluu "onko tukka hyvin", niin historiansa se on minunkin hiuksillani.

Varhaislapsuuteni oli kohtuullisen kalju. Silkinhienot haivenet leikattiin useasti pois, koska uskottiin, että leikkuu vahventaa hiusta. Rusettia kaivatessani luvattiin laittaa se heftalla kiinni.

Pitkään näytti siltä, että olen perinyt äitini hennot hiukset, joiden alkuperää suku ihmetteli kuorossa. Äitini äidillä oli vahvaa mustaa jouhitukkaa – "hivuksia", kuten hän sanoi – niin paljon, että Kuokkasen peruukkiliike olisi ollut onnessaan, jos olisi karvanmyyjäksi saanut. Eikä ainoatakaan harmaata suortuvaa vielä kasikymppisenäkään. Isällänikin oli runsaasti hiuksia eikä edes kaljun alkua. Pehko tosin harmaantui kauttaaltaan jo isän ollessa nelikymppinen.

Joskus 8-9-vuotiaana halusin kasvattaa pitkät hiukset. Kasvoivathan ne vaan eivät muuttuneet sen enempää vahvemmiksi kuin taipuisammiksikaan. Äiti letitti ja laittoi päälaelle nutturalle. Pari vuorokautta letillä, niin hennot haivenet olivat kuin sähköiskun saaneet. Niinpä eräissä koulun joulujuhlissa kohahdutin luokkatovereita ilmaantumalla paikalle samettimekossani ja poikatukassa.

Seuraavan kerran annoin tukan kasvaa parikymppisenä. Kun Jälkikasvu syntyi ja rakasti vauva-aikoinaan hiuksieni raastamista, palasin poikatukkaan.

Työpaikalla, jossa viihdyin yli 20 vuotta, oli muuan työtoveri, joka otti asiakseen pitää nutipääni siistinä. Kävi käsipuoleen käytävillä sanoen, että "näytät vanhalta lammaskoiralta, mulla on sakset kassissa". Kun työmaaparturini lähti eläkkeelle 4-5 vuotta sitten, päätin säästää parturirahoja edelleen ja antaa hiusten kasvaa. Jossakin vaiheessa ne olivat jo niin pitkät, että lyhensin niitä itse kylpyammeen päälle kumartuneena ja jumiutin selkäni pariksi viikoksi.

Arvannette, että 4-5 vuoden kasvattamisen jälkeen latvojen ruokkoaminen oli enemmän kuin paikallaan. Selkäni terveyden kannalta totesin parhaimmaksi uhrata vähän parturirahaa, kun sitä nyt oli tullut parikymmentä vuotta säästetyksi.

Latvat ruokottiin kunnolla. Ei päänahkaan asti mutta likipitäen.