Milloinkahan elintarviketuottajat havaitsevat, että yhden hengen talouksia on 800.000 vaimitäsenytoli? Sen verran suuri markkinapotentiaali, että voisivat ryhtyä tarjoamaan esimerkiksi nakkeja ja italiansalaattia vähän pienemmissä pakkauksissa, jottei sinkkujen tarvitsisi heittää ruokakriisin sekaan pilalle menneitä elintarvikkeita vain pakkauskoon vuoksi.

Minulle riittäisi kuusi nakkia kymmenen sijaan ja salaattilaatikoista puolta pienemmät. Aika monta muuta ruokatarviketta osaan kyllä saada säilymään pakastimen avulla, mutta pakastesulatettu makkara on niin yäk, että pois sen heittäisin kuitenkin.

Toki saisin hallista ja isompien ruokamarkettien palvelutiskeiltä kuusi nakkia ja pienemmän salaattirasian, mutta kun on kaksi vain valmispakkauksia myyvää ruokakauppaa 50 metrin päässä vaan palvelutiskeille metromatkan verran, niin syntymälaiska sinkku ei reissua ihan helposti tee.

Jokunen vuosi sitten joulun alla myivät sinkun kinkkua eli muutaman kinkkuviipaleen rasioita mutta se yritys taisi jäädä siihen eikä muita vastaavia ole tehty. Olisi markkinamiesten ja pakkaajien pitänyt siinä kohtaa muistaa, että suurin osa sinkuista ei jouluna ole sinkku vaan syömässä perhe- tai ystävyyssiteiden suomaa ilmaista kinkkua. Arki on sitten ihan toinen juttu.

Nakkien ja italiansalaatin lisäksi moni muukin tuote saisi olla tarjolla vähän pienemmässäkin pakkauksessa. Voisin minä laittaa lättyihini vähän hilloa, mutta seuraavaan ohukaisherkutteluun on sitten sen verran matkaa, että homeessa olisi isomman purnukan hillo. Niinpä en syö hilloja lainkaan. Jauhoja käytän lähinnä suurustamiseen, joten kilon vehnäjauhopussi kestää kaksi vuotta. Tai ei kestä, koska kaikenlaisten toukkien pelossa se on lentänyt roskiin aikaa sitten.

Saahan maitoakin ostaa kahden desin tötsissä ja margariininappeja eväskoossa, joten kerta-annosajattelu ei ole elintarviketuottajille tuiki tuntematonta. Pikkaisen uskallusta peliin, kiitos.