Koska teollistuneen maailman ihmisistä suurin osa on liian läskejä, telkkarin ruokaohjelmat pitäisi kaikki kieltää. Tai sitten digiboksin kortteihin pitäisi pakosti tallentaa painoindeksi, ja jos se ei ole kohdallaan, ruutu menisi ruokaohjelmien kohdalla pimeäksi.

Jees, tulin ylensyöneeksi. Vikapää oli tällä kertaa BBC Primen Masterchef Goes Large – pirullinen ohjelma, jossa kilpaillaan safkan kokkaamisessa amatöörivoimin mutta kolmen tähden gourmet-tasolla. Reserviläisellä kun oli päivän struktuurissa tänään hervotonta telkkarin ylikulutusta kaikenlaisten kovalevytallenteiden poiskatsomiseksi. Kokkikilpailijat osuivat tallenteiden väliseen taukoon, jolloin muistin, että oma päivällinen on vielä syömättä.

Tv-katsojan älykortti voisi tietysti palvella muutenkin. Siihen voisi rekisteröidä inhoamansa esiintyjät (ks. edellinen postaus), ja vekotin vaihtaisi automaattisesti kanavaa, jos ällöt riehuvat telkkarissa. Voisi olla sellainenkin toiminto, että jos kymmeniltä nähtävissä olevilta kanavilta ei kerta kaikkiaan tulisi mitään, kortti hälyttäisi jonkin überboring-avustusmestan, josta syötettäisiin ruutuun kortinhaltijan ehdoton lempileffa, konsertti, Kössi Kenguru tai jokin muu mieltä ylentävä programmi.

Mutta jos läskiintymistä ruokaohjelmien takia ei välitetä ehkäistä, niin tehdään tämä laiskistaminenkin sitten kunnolla. Kaltaisiani mukavuudenhaluisia reserviläisiä varten voitaisiin kehittää telkkareita, jotka tottelisivat puhuttua valintakäskyä tai lukisivat ajatuksia. Neljän koiran alta kun yrittää kaukosäätimeen ylettyä, pikkuliikusta syntyy koiranmielessä käsitys ulkoilu- tai ruokailuaktiviteettien mahdollisuudesta, mistä koituu kaikenlaista vipatusta, nuolentaa ja muuta hössäämistä. Ja eikä sitten pakkotallenneta älykorttiinkaan mitään "ruutu pimeäksi nyt ja rekkujen kanssa kahden tunnin lenkille" -toimintoa, kiitos.