Tuli pörrättyä vaalikoneilla. Yleinen havainto on, että kysymykset on
laadittu makrotasolla puolueiden vaali- sun muiden ohjelmien
sanelemina, ja kansalaisten arkitodellisuuden eri vivahteet ovat
hommasta kaukana.
Ylen vaalikone tarjoili ehdokkaiksi joko tulipalopunaisia tai
riemunvihreitä. Joukkoon eksyi yksi RKP:läinenkin, jonka tietyt arvot
olivat lähemmässä tarkastelussa kuitenkin enemmän patamustaa kokoomusta
kuin ruåtsalaisten normaalia katto korkealla, seinät leveällä
-liberalismia.
Vihreiden perustuloesityksen vuoksi leikin myös sen porukan
vaalikoneella. Sama linja kysymysten asettelussa: syleillään maailmoja,
kehitysapua ja globalisaatiota, kun äänestäjälle enempi apua olisi
siitä, että mentäisiin puolueen aatteen mukaisesti kunnolla
ruohonjuuritasolle.
Tulin sitten katsoneeksi myös tuota vihreätä perustulomallia.
Sen mukaan alle 5000 euron kuukausiansioista maksettaisiin aina 39
prosenttia veroa plus vajaa 5 prossaa sosiaaliturvamaksuja, mutta
perustulona annettaisiin automaattisesti 440 euroa verotonta ruokarahaa
jokaista huushollin täysi-ikäistä kohti. Se korvaisi kaikki nykyiset
pienemmät sosiaaliturvan vähimmäisetuudet kansaneläkettä
lukuunottamatta.
Mallissa on esitetty taulukoita siitä, miten homma vaikuttaa
erilaisissa tuloryhmissä. Minua hiukkasen nyppii se, että laskelmat
tehdään työtulon mukaan ja eläkeläiset ja muut lorvailijat kuitataan
sanomalla osapuilleen, jotta "mikään ei muutu". Pitäisi muuttua,
koskapa hinnat ja indeksit ravaavat omaa tahtiaan, ja eläkeläistenkin
ostovoimalla luulisi olevan jonkinlaista työllistävää merkitystä.
Vähäiselläkin mielikuvituksella on hahmoteltavissa idealle seurauksia:
Aikamiespojat kannattaa pitää peräkammarissa, kun he siirtyvät
lapsilisiltä suoraan perustulolle, jonka voi imaista huushollin
kassaan. Kotiäitinä lorvivalle muijalle ei tarvitse enää antaa
huushollirahaa. Palkkaneuvotteluissa voidaan roikottaa perustuloa
korotusta vaativien nenän alla ja lällätellä.
En minä perustulomallia tyrmää, mutta ei se ole seuraavan neljän vuoden asia.
maanantai, 5. helmikuu 2007
Kommentit