Tuli pörrättyä vaalikoneilla. Yleinen havainto on, että kysymykset on laadittu makrotasolla puolueiden vaali- sun muiden ohjelmien sanelemina, ja kansalaisten arkitodellisuuden eri vivahteet ovat hommasta kaukana.

Ylen vaalikone tarjoili ehdokkaiksi joko tulipalopunaisia tai riemunvihreitä. Joukkoon eksyi yksi RKP:läinenkin, jonka tietyt arvot olivat lähemmässä tarkastelussa kuitenkin enemmän patamustaa kokoomusta kuin ruåtsalaisten normaalia katto korkealla, seinät leveällä -liberalismia.

Vihreiden perustuloesityksen vuoksi leikin myös sen porukan vaalikoneella. Sama linja kysymysten asettelussa: syleillään maailmoja, kehitysapua ja globalisaatiota, kun äänestäjälle enempi apua olisi siitä, että mentäisiin puolueen aatteen mukaisesti kunnolla ruohonjuuritasolle.

Tulin sitten katsoneeksi myös tuota vihreätä perustulomallia. Sen mukaan alle 5000 euron kuukausiansioista maksettaisiin aina 39 prosenttia veroa plus vajaa 5 prossaa sosiaaliturvamaksuja, mutta perustulona annettaisiin automaattisesti 440 euroa verotonta ruokarahaa jokaista huushollin täysi-ikäistä kohti. Se korvaisi kaikki nykyiset pienemmät sosiaaliturvan vähimmäisetuudet kansaneläkettä lukuunottamatta.

Mallissa on esitetty taulukoita siitä, miten homma vaikuttaa erilaisissa tuloryhmissä. Minua hiukkasen nyppii se, että laskelmat tehdään työtulon mukaan ja eläkeläiset ja muut lorvailijat kuitataan sanomalla osapuilleen, jotta "mikään ei muutu". Pitäisi muuttua, koskapa hinnat ja indeksit ravaavat omaa tahtiaan, ja eläkeläistenkin ostovoimalla luulisi olevan jonkinlaista työllistävää merkitystä.

Vähäiselläkin mielikuvituksella on hahmoteltavissa idealle seurauksia: Aikamiespojat kannattaa pitää peräkammarissa, kun he siirtyvät lapsilisiltä suoraan perustulolle, jonka voi imaista huushollin kassaan. Kotiäitinä lorvivalle muijalle ei tarvitse enää antaa huushollirahaa. Palkkaneuvotteluissa voidaan roikottaa perustuloa korotusta vaativien nenän alla ja lällätellä.

En minä perustulomallia tyrmää, mutta ei se ole seuraavan neljän vuoden asia.