Yleensä kun joku kasvateista on tullut muutamaksi päiväksi hoitoon, ne viettävät ensimmäiset pari tuntia joko ulko-oven edessä ihmettelemässä tai keittiön pöydän alla murjottamassa. Ensimmäisen vuorokauden aikana ne eivät syö eivätkä entistä kakaise. Minun laumani höseltämisiin ne eivät osallistu, vaan katselevat nenänvarttaan pitkin mokomia moukkia.

Elli on toista maata. Tyystin toista maata.

Elli tuli torstaina Pohjanmaalta lentäen uudessa sinisessä kassissaan liki ventovieraan käsimatkatavarana. Niin rauhallisena, että seuraneiti koneessa joutui hieman tökkimään kassia tarkistaakseen, ettei prinsessa ole järkytyksestä henkeään heittänyt. Lentokentällä tuli sitten vipinää tökkimättäkin, kun Elli kasvatusmammansa äänen kuuli.

Ei eteisen ovelle, ei keittiön pöydän alle, ei murjotusta eikä ylenkatsetta. Lauma sai rauhassa tarkistaa neidin päästä varpaisiin – mikä on nopea toimenpide, koska Elli on teekuppihauva eli ihannemittainen kaniinimäyräkoira, joka täyttää jopa vanhanaikaisen vaatimuksen alle neljän kilon elopainosta. Peräkamaripoika-Moppe rakastui Elliin oitis, enkä ole ikinä aiemmin nähnyt Mopen yrittävän omistaa toista koiraa hinkkaamalla kaulaansa toisen niskaa vasten. Elli asettui taloksi niin kuin ei olisi kolmikuisena täältä lähtenytkään.

Sen verran ylenkatsetta kuitenkin on, että oman nurkkansa sohvasta Elli varasi oitis, eikä muilla ole asiaan mitään sanomista. Vaikka onkin pieni, niin ylähuulen nostossa ja murinassa on potkua.

362906.jpg

Perjantaina matkasimme lumimyrskyssä metrolla ja junalla visiitille kahden muun kasvatin luokse. Pääkaupungin vilinään ja ihmismassoihin Pohjanmaan lakeuksiin tottunut neiti suhtautui yhtä kuninkaallisesti kuin kaikkeen muuhunkin ja raivasi itselleen tilaa jopa rautatieaseman hallin jalkaviidakossa. Perillä ei kainostellut sukulaistyttöjään vaan pyysi leikkiin ja sai mitä tilasi.

Visiitti oli kaikilta osiltaan sunnuntain näyttelyreissun ennakointia. Nytpähän tiedän, ettei Elli kavahda mitään eikä ketään – paitsi metrolaiturin ulkolaitaa – ja Elli tietää, että minusta on turvaksi tarpeen vaatiessa.