Palveluskoira-Maija joutui varvikkoon. Narunjatketta varvut ylsivät pohkeeseen asti, Maijasta näkyi vain hännänpää. Ilman kuusimetristä nyöriä ei aina olisi tiennyt, missä koira menee.

Paitsi että Maija yhdisti kamreerivaihteeseen pupumoodin ja eteni välillä kuin trampoliinilla. Ei kuitenkaan riittävän nopeasti, joten se siitä.

Hirvikärpäsiä ei ollut, mutta hyttysiä. Miljoonia hyttysiä. Ilkeitä, pahansuopia ja pirusti pistäviä hyttysiä. Eikä niitä voi poiskaan huitoa, ettei häiritsisi koiraa tai tulisi antaneeksi tuomarille käsitystä, että käsimerkein ohjataan koiraa.

Hyttysten lisäksi lintukirppuja. Jostain penteleen vaateaukosta onnistuivat haukkaamaan monta palaa napani ympäriltä. Nyt kutiaa.

Ja kyitä. Iltanuotiopaikan läheisyydessä vedenrantapöheikössä. Tiellä liiskattuina. Onneksi en nähnyt, annoin vain itselleni kertoa.

Ynnä kuuma. Helevetin kuuma. Ensin metsässä ja sitten junassa. Mistä tuli mieleen, että jäljestämiskokeen maalivainaaksi pitäisi hirvensorkan sijaan ruumiillistaa VR:n lipunmyyntijärjestelmän laatijat ja toteuttajat. Kas näin:

Junissa on lemmikkiosasto lemmikin kanssa matkustaville. Sunnuntaina niitä oli monta isoa ja monta pientä. Osastossa on paikkoja runsaat parikymmentä, ja ne olivat kaikki täynnä. Seassa yksi nuori juppijohtaja läppäreineen. Ilman lemmikkiä. Siinä pönötti ja naputteli, kun vaunuvälikössä seisoi partacollie emäntineen. Vaunun toisen puolen hyttiosastoissa, joihin lemmikin kanssa ei ole asiaa, olisi ollut useitakin hajapaikkoja läppärimiehelle.

En minä ymmärrä sellaista paikanvarausjärjestelmää, joka myy lemmikkiosastoon lipun vaikkei matkaaja ole sellaista varannut. Neljän tunnin aikana kokemuksia systeemistä kertyi kosolti, mm. tarina allergikosta, jolle oli myyty paikka lemmikkihyttiin ja vakuutettu, ettei sinne lemmikkejä tule. Tuli kuitenkin, viisi kappaletta.

Lemmikkiosaston matkustajamäärästä oli hermostunut myös täti-ihminen, joka oli kuvitellut saavanssa olla neljän hengen tilassa yksinään koiransa kanssa. Olisi sietänyt ollakin, koskapa vasikan kokoisella koiralla ei ollut niin minkäänlaisia tapoja eikä mammalla otetta koiraansa.Hyvä, että oli hihna josta pidellä kiinni, kun rekku haastoi riitaa perhoskoirankin kanssa.

Suu sen sijaan mammalla kävi ja pari tuntia jaksoi minulle marmattaa, että tulin junaan ilman lippua enkä ollut varannut paikkaa sen kuuden minuutin aikana, kun laiturilla junaa odotin. Joka asemalla ja uusien lemmikkien tullessa osastoon täti oli valmis heittämään minut kaksine häkkeineni ulos junasta. Jos ei tantalla olisi ollut sitä vasikankokoista eikä minulla lukeminen kesken, olisin paiskannut häntä Harry Potterilla ja puoliverisellä prinssillä.

Yhteenvetona: Jatkamme harjoittelua. Annamme palautetta VR:lle.